33+4, tarkistin neuvolakortista, vaikka eilen kävin neuvolassa. :O Eipä muuten pysy perässä, onneks on neuvola joka huolehtii. Mut jopa on viikkoja kertyny. Marraskuu lähestyy uhkaavasti ja sille ei mitään voi. :) Tulis vaan jo. Rupee vauvakuume kummasti loppua kohti kasvamaan, vaikka pelkäsin jo sen jäävän kokonaan. Kummasti sitä on ruvennut vauvan tuoksua ikävöimään. Se sai alkunsa varmaan, kun rupes vauvan vaatteita pesemään ja laittamaan kaappiin. On ne niiin pieniä <3 Alkaa käydä jo malttamattomaksi.
Anteeksi pitkä kirjoitus taukoni. Mulla ei vaan kertakaikkiaan oo ollu mitään asiaa. Vaikka on jotain häppeninkiäkin ollu, nii ei oo huvittanu juuri kirjoitella. Jos nyt korjais vähän asiaa. En tiedä edes mistä viimeksi kirjoittelin, saati että koska, mut koitetaan jostain aloittaa.
Neuvolassa kaikki on ollut hyvin. Veriarvot vaan on heikot, mut nekin kohentunut rautalisän myötä. Paino on ruvennu nousemaan uhkaavasti, mut siitäkin saa syyttää vain itseänsä. Mä leivon ja syön, kaikkea makeaa tekee kokoajan mieli. Jos nyt vähän hidastais tahtia. Yli 100kg EI tarvi painon mennä. Nyt painetaan sen verran, mitä esikoisen kanssa olin viimeisilläni. Sen piti olla rajana nytkin. Pakosti se paino vielä nousee. :/ Ei voi mitään muutaku aloittaa kovan reenin synnytyksen jälkeen, sillähän se lähtee. :) Liikuntamotivaatio on ainakin katossa.
Kovasti tuntuu hormoonit terrorisoivan mun arkea. Mä oon kuin tuuliviiri rauhaton. Mieli vaihtuu 5 min välein. On välistä tosi raskasta itellekin, saati sit isännälle. Pisteet sille jaksamisesta ja ymmärtämisestä. Lohduttaudutaan sillä, että pian tää on toivottavasti ohi. Vaikka imettäminenkin niitä vielä heittelee, mut toivon mukaan ei näin kamalasti. Jos joku pääsis mun pään sisälle niin pyörtyis varmaan siitä ajatus rumbasta mikä siä on. Ei tiä itkiskö vai nauraisko. Teen molempia! :D Yhtä aikaa. Hävettääkin, mut onneks ei julkisia kohtauksia vielä ole tullut.
Syksykin on saapunu. Sen huomas kun hiiret löysi taas uuden kodin meidän seinistä. Ärsyttävää rapinaa ja kopinaa välillä. Ja ne ei ees pelkää enää meidän ääniä vaan röyhkeesti näkyvillä pyörivät. Ällöttävää. Ei hirveesti myrkytellä niitä joten loukkuihin on luotettava. Kissatkin vaan leikkii niillä.
Ihanaa kuitenkin on kaivaa kynttilät esiin ja niitä poltella villasukat jalassa. Lisäksi ilma on ihanan raikasta. Mä tarkenen melkein t-paidalla vieläkin oman patterin vuoksi. Olo on kummiski freesimpi kesään verrattuna.
Mä siirryn nyt aamupäivän kohokohtaan, eli emmerdaleen (jäin koukkuun kun esikoisen aikana jäin äitiyslomalla). Kahvi ja tv auki. Muksaa päivää muille teille!
tiistai 24. syyskuuta 2013
torstai 29. elokuuta 2013
30+0
Can you believe? Mä en! Se on pieni hetki, kun kapalon saa syliin. Aivan uskomatonta, kuinka aika on mennyt nopeaa. Ehkä viimeiset viikot rupiaa mateleen, kun rupeaa oikein odottamaan! :)
Tänään aattelin kajota äitiyspakkauksen vaatteisiin ja pestä ne. Ja varooksi vois jo sairaalalaukkuunkin kattoa jotain täytettä. Ei ole kyllä mitään muistikuvaa, mitä sinne pitäisi pakata. Pitää varmaan alkuraskaudessa neuvolasta saatu tietopaketti purkaa ja käydä sitä läpi! :O
Voi vitsi, pian sitä ollaan taas laitoksella synnyttämässä. Luulin, että olisin enempi kauhuissani jo tässä vaiheessa. Edellinen synnytys ei ollut helpoimmasta päästä. 16 tuntia yhteensä, josta 2 tuntia ponnistelin. Lopuksi vielä imukuppi apuun, että neiti saatiin ulos. Kyllä oltiin monta viikkoa kipeänä. Kaikki on kuitenkin kertonut toisen synnytyksen olevan huomattavasti helpompi, joten luotan siihen. Lisäksi aattelin, et jos saisin ammeen synnytykseen mukaan. Tykkään vedessä lillutella ja olisi aivan mielenkiintoista kokeilla, miltä siellä tuntuu synnyttää. Näillä näkymin tämä on viimeinen raskaus, joten uutta mahdollisuutta ei välttämättä tule.
Vointi on pysynyt hyvänä. Edelleenkään selkä ei hirveitä tunnu kestävän. Monesti väärä asentokin laukaisee kipua. Mut ei mitään lääkkeitäkään ole tarvinnut sen takia ottaa! :) Toivottavasti se kestää sitten synnytyksen ja vaiva menisi ohi sen myötä.
Närästys on joka päiväinen riesa. Välillä ei Renniekään auta. Pari päivää sitten söin isännän mamman tekemää hiivaleipää ja appajee kun olin loppu illan ja pitkälle yöhön kipeä. Mikään ei auttanut. Vettä join, mut sit katoin netin ihmeellisestä maailmasta, että se vaan pahentaa oloa. Onneksi kaapissa oli piimää, joka loppu viimein antoi unen tulla. Melkein istuen silti nukuin, varmuuden vuoksi.
Pientä stressiäkin tässä on ollut koko kesä. Ensinnäkin tuo työkuvio ei ollut helpoimmasta päästä. Kyllä pientä ihmistä koeteltiin. Toivottavasti sen osalta kaikki on nyt ohi, vaikka "kirjoilla" vielä talossa olenkin. Lisäksi tuon mukana tullut rahattomuus on kiristänyt hermoja. Edelleenkään ei ole Kelasta tullut päätöstä sairauspäivärahasta. Ei ole ollut helppoa. Kaiken lisäksi meiltä katkaistiin sähkökin päiväksi, mutta se saatiin onneksi samantien hoidettua, kiitos kaupungin.
On tää niin nolo tilanne! Aina oon pärjännyt omillani ja yhtäkkiä sitä on melkein täysin riippuvainen muista. Ite en ainakaan kehtaa pyytää mitään muilta, koska en tunne ansainneeni sitä. Jotakin on tehtävä sen eteen, että jotain voi saada. En mä kotonakaan koskaan pyytäny rahaa, vaan sit siivosin ja tein muita askareita sen verran ja tienasin sillä. Raha on aina ollut jotenkin arka aihe.
Onneksi on kuitenkin lähellä ihmisiä, jotka on lahjoittanut rahaa, ruokaa ja vaatteita, ja lainannut autoa (kun sitäkään ei ole). On pärjätty ja nälkää ei ole nähty. Paljosta on luovuttu, mut pieniä asioita ja ilon hetkiäkin osataan arvostaa taas kummasti. Eiköhän tässä se pohja ole käyty läpi ja nyt ollaan taas matkalla ylöspäin. Ja vaikka rahaa ei ole, kaikki muu on hyvin, kuten pari-, ystävyys-, ja perhesuhteet. Isäntä sanoi et "paskan määrä on aina vakio" ja niinhän se menee.
Kovasti vaan mietityttää kuinka tämä stressi on vaikuttanut masukkiin. Neuvolaa odotellessa, joka jo ensi viikolla onneksi on. Kova sissihän vatsassa asustelee, sen tietää jo liikkeistä, mut silti. Kasvatettu jo hänenkin luonnetta, huhhuh!
Olipas kiva, että sai vähän keventää oloa kirjoittamalla :D Kirjoitellaan taas neuvola käynnin jäljiltä lisää.
Pieni ruoka tauko (kana-ananasfetakastiketta riisin kera ja mustikkapiirakkaa vaniljakastikkeella :P tuliko nälkä?) ja sitten pitäisi mennä keventämään bonuspojan vaatekaappia. Pienet kasaan ja ens kuun lopulla saan ne laittaa myyntiin. Tiedossa pieni työpäivä. Pääsen myymään omia ja muiden kamoja kirpparipäivänä, joka järjestetään paikkakunnalla. Mukava päästä vähän taas asiakaspalvelijaksi. Toivottavasti oma tavara menisi kaupan, niin sais vähän tienestiä, kun palkkaa ei työstä saa.
Hyvää loppu viikkoa kaikille. Itellä se menee yllättäen kotona suurimmaksi osaksi, mutta pääsen myös lauantaina kannustamaan kaveria ja haistelemaan kumin käryä :D Ei ehkä ykkösvalinta, mut mukava seura ja pieni vapaa aika on aivan tervetullutta.
Tänään aattelin kajota äitiyspakkauksen vaatteisiin ja pestä ne. Ja varooksi vois jo sairaalalaukkuunkin kattoa jotain täytettä. Ei ole kyllä mitään muistikuvaa, mitä sinne pitäisi pakata. Pitää varmaan alkuraskaudessa neuvolasta saatu tietopaketti purkaa ja käydä sitä läpi! :O
Voi vitsi, pian sitä ollaan taas laitoksella synnyttämässä. Luulin, että olisin enempi kauhuissani jo tässä vaiheessa. Edellinen synnytys ei ollut helpoimmasta päästä. 16 tuntia yhteensä, josta 2 tuntia ponnistelin. Lopuksi vielä imukuppi apuun, että neiti saatiin ulos. Kyllä oltiin monta viikkoa kipeänä. Kaikki on kuitenkin kertonut toisen synnytyksen olevan huomattavasti helpompi, joten luotan siihen. Lisäksi aattelin, et jos saisin ammeen synnytykseen mukaan. Tykkään vedessä lillutella ja olisi aivan mielenkiintoista kokeilla, miltä siellä tuntuu synnyttää. Näillä näkymin tämä on viimeinen raskaus, joten uutta mahdollisuutta ei välttämättä tule.
Vointi on pysynyt hyvänä. Edelleenkään selkä ei hirveitä tunnu kestävän. Monesti väärä asentokin laukaisee kipua. Mut ei mitään lääkkeitäkään ole tarvinnut sen takia ottaa! :) Toivottavasti se kestää sitten synnytyksen ja vaiva menisi ohi sen myötä.
Närästys on joka päiväinen riesa. Välillä ei Renniekään auta. Pari päivää sitten söin isännän mamman tekemää hiivaleipää ja appajee kun olin loppu illan ja pitkälle yöhön kipeä. Mikään ei auttanut. Vettä join, mut sit katoin netin ihmeellisestä maailmasta, että se vaan pahentaa oloa. Onneksi kaapissa oli piimää, joka loppu viimein antoi unen tulla. Melkein istuen silti nukuin, varmuuden vuoksi.
Pientä stressiäkin tässä on ollut koko kesä. Ensinnäkin tuo työkuvio ei ollut helpoimmasta päästä. Kyllä pientä ihmistä koeteltiin. Toivottavasti sen osalta kaikki on nyt ohi, vaikka "kirjoilla" vielä talossa olenkin. Lisäksi tuon mukana tullut rahattomuus on kiristänyt hermoja. Edelleenkään ei ole Kelasta tullut päätöstä sairauspäivärahasta. Ei ole ollut helppoa. Kaiken lisäksi meiltä katkaistiin sähkökin päiväksi, mutta se saatiin onneksi samantien hoidettua, kiitos kaupungin.
On tää niin nolo tilanne! Aina oon pärjännyt omillani ja yhtäkkiä sitä on melkein täysin riippuvainen muista. Ite en ainakaan kehtaa pyytää mitään muilta, koska en tunne ansainneeni sitä. Jotakin on tehtävä sen eteen, että jotain voi saada. En mä kotonakaan koskaan pyytäny rahaa, vaan sit siivosin ja tein muita askareita sen verran ja tienasin sillä. Raha on aina ollut jotenkin arka aihe.
Onneksi on kuitenkin lähellä ihmisiä, jotka on lahjoittanut rahaa, ruokaa ja vaatteita, ja lainannut autoa (kun sitäkään ei ole). On pärjätty ja nälkää ei ole nähty. Paljosta on luovuttu, mut pieniä asioita ja ilon hetkiäkin osataan arvostaa taas kummasti. Eiköhän tässä se pohja ole käyty läpi ja nyt ollaan taas matkalla ylöspäin. Ja vaikka rahaa ei ole, kaikki muu on hyvin, kuten pari-, ystävyys-, ja perhesuhteet. Isäntä sanoi et "paskan määrä on aina vakio" ja niinhän se menee.
Kovasti vaan mietityttää kuinka tämä stressi on vaikuttanut masukkiin. Neuvolaa odotellessa, joka jo ensi viikolla onneksi on. Kova sissihän vatsassa asustelee, sen tietää jo liikkeistä, mut silti. Kasvatettu jo hänenkin luonnetta, huhhuh!
Olipas kiva, että sai vähän keventää oloa kirjoittamalla :D Kirjoitellaan taas neuvola käynnin jäljiltä lisää.
Pieni ruoka tauko (kana-ananasfetakastiketta riisin kera ja mustikkapiirakkaa vaniljakastikkeella :P tuliko nälkä?) ja sitten pitäisi mennä keventämään bonuspojan vaatekaappia. Pienet kasaan ja ens kuun lopulla saan ne laittaa myyntiin. Tiedossa pieni työpäivä. Pääsen myymään omia ja muiden kamoja kirpparipäivänä, joka järjestetään paikkakunnalla. Mukava päästä vähän taas asiakaspalvelijaksi. Toivottavasti oma tavara menisi kaupan, niin sais vähän tienestiä, kun palkkaa ei työstä saa.
Hyvää loppu viikkoa kaikille. Itellä se menee yllättäen kotona suurimmaksi osaksi, mutta pääsen myös lauantaina kannustamaan kaveria ja haistelemaan kumin käryä :D Ei ehkä ykkösvalinta, mut mukava seura ja pieni vapaa aika on aivan tervetullutta.
tiistai 13. elokuuta 2013
Kuinkas kävikään
Aloitetaan taas vuodatuksella :D
Olin oikeassa ja sanomista tuli saikkulapustani. Ei kelvannutkaan kotipaikkakunnan lääkärin lappu, vaan olisi pitänyt omalle työterveyslääkärille mennä. Naurettavaa! Tätä mieltä oli siis vain työnantaja ja kuulemma LIITTO tätä vaatii. Yeah right! Siinä meni alku viikko sitten selvitellessä liitolta ja työterveysasemalta, että kuka on oikeassa. Itsestään selvyys, lääkäri ku lääkäri, saikkulappu kelpaa, jopa se neuvolan terveydenhoitajan tekemä. Että pistää niin vihaksi tuollainen simputus. Työterveydenhoitaja on astunut työnantajan puolella, mutta kun sai lääkäriltä lausunnon saikkulapun "aitoudesta" niin rupesi sekin kummasti selittelemään tilannetta ja pahoittelemaan, että tälläinen konflikti on työnantajan ja minun välille syntynyt. Eikö tuo henkinenkin hyvinvointi kuulu työterveyteen, sitä ei ainakaa mun kohdalla puida. Luottamus katosi kyllä sitäkin taloa kohtaan, ja sinne olisi torstaina mentävä lääkärintarkastukseen. HUOH!!
No ei tämä jäänyt kuitenkaan viikon ainoaksi sattumaksi. Kävin uuden saikkulappuni kanssa Kelassa, koska hakemuksen olen jo tehnyt sairaspäivärahaa varten, enää vain kiikutan lappuja sinne. Selvisi kuitenkin, että työnantaja ei ole hakenut musta siltä ajalta tukea, kun he maksavat palkkani ja Kela ei maksa ennemmin mulle ennenkun työmaa hakee musta itelleen tuet! Eli mä oon tuloton siihen asti. Ja sitten tulee kaikki käsittelyajat, eka työnantajalle, sitten mulle, eli rahaa voi tulla ehkä syyskuussa. Mitä liitto teki asialle, se soitti työnantajalle, että käyppä siellä kelassa. Ei mitään reagointia, ei hälytyskellot soinut.
Alko kyllä ny uudestaan ottamaan niin päähän tämä tilanne. Torstain lääkäriaika kun on ohi niin loppuu varmaan ressaaminenkin! Katotaan...
Parempaan aiheeseen.. (Kaurakeksi ja maitolasi seuraksi kohentamaan oloa :DD)
Viikko sitten oli sokerirasitus. Oli sekin kokemus, toiv. viimeinen! Edellisenä päivänä kestitsin vanhoja ystäviä ja nyyttärimeiningeillä mentiin. Jäihän siitä kaikkea naposteltavaa illaksi, mutta ei kuitenkaan houkuttanut mässäilemään. Ei tuo syömättä olo ollu se pahin, vaikka niin ajattelin.
Aamulla kiiressä, kun vein lapsen hoitoon ja lähin siinä toivossa kohti tk:ta, että kerkiän vielä kauppaan. Menihän se kello sen verran nopiaa, että ristikot jäi ostamatta. Kaiken lisäksi kirjakin jäi kotia. Ei siis mitään tekemistä mukana. Onneksi puhelin kuitenkin joukossa ja netissä sitä sit istuttiin pari tuntia. Sain ystävän hääblogin luettua loppuun, alusta kun se piti aloittaa :P <3 Aika äkkiä se aika sitten meni.
Ite rasitus oli aika rankka, ainakin eka tunti. Se litku mitä piti pari kupillista juoda, oli kamalinta mitä suuhuni oon laittanu. Oikein äklö-öklö makiaa. Viimeinen kulaus piti kahteen kertaan nielaista. YÄK!! Perään ei saanut edes vettä juoda, puhdistaa vain suu, niin jäihän se maku suuhun loppu ajaksi. Sit tuli huono olokin. Ei kävellä varmaan olisi pystyny, sen verran huippas, mut meni sekin olo vähitellen ohi. Kamalaa! Onneksi ohi!
Tulokset sai heti seuraavana päivänä, kun olin neuvolalääkäris ja normaalia näytti! Jes! Kuten kaikki muutkin terkkarin ja lääkärin tarkistamat jutut. Valkuaisaineet vähän heitti, mut ei hälyttävästi.
En siä viittiny hirveesti avautua noista työkokemuksista, kun oma terkkari oli lomalla. Ne saa oottaa sit ens kertaan.
Isäntä on ollut pari viikkoa paljon poissa eli pääsääntösesti oon yksin lapsen kans kotona. Yleensä vielä ilman autoa ja keskustaan on kuitenkin sen 8km matkaa, niin kyllä aika eristyksis ollaan. Aika rankkaa on ollut, mutta päivä kerrallaan mennään. Neitonenkin alkaa jo kaivata seuraa, ettei yksin leikit hirveesti kiinnosta. On meille omat jutut muodostunutkin. Kolme päivää viikossa hän on hoidossa, että saa vähän ikäistään seuraa ja minäkin omaa aikaa. Kyllä sitä vaan aikuista seuraa kummasti kaipaa.
Aattelin aina, et pottahommat alotetaan yhdessä isännän kans, et on sit kaks siinä siivoamassa huteja. Päätin kuitenkin perjantaina kattoa, et kuinka homma alkaa neidiltä sujua ja heti aamusta jätin vaipan pois. Potta meillä on ollut kuvioissa jo monta kuukautta, mut ei siitä oo rutiinia tehty. Silloin tällöin käyty, mut ei painostettu. Mut tarkoitus on kuitenkin selvinnyt tytölle.
Hyvinhän se lähti. Koko viikonloppu harjoiteltiin ja kakatkin jo saatiin pottaan. JES! Eilen ei tullut hutejakaan vaan omatoimisesti jo käytiin, muistuttamatta, potalla. Hyvä tyttö! (sanoo neitikin ja taputtaa käsiä ku pissa tulee pottaan) Tänään mentiin hoitoonkin ilman vaippaa, katotaan kuinka siellä onnistutaan. Toiv tämä nyt jatkuu näin hyvin, niin vaippaa ei tarvitsisi, kuin unilla ja matkoilla. Helpottaa kummasti arkea, kun on yksi vaippaikäinen kerrallaan. Onhan tässä vielä aikaa harjoitella. La:han on kuitenkin vielä muutama kuukausi. Neiti on kuitenkin alle kaks vuotias (1v10kk), ettei ny niin kiirus oo, sen puolesta.
Musta tuntuu, et synnytys tulee alkamaan aikasemmin kuin edellisessä raskaudessa. Yli ei kyllä hirveästi mennä, jos ollenkaan. En tiä voiko niin aatella, mut sellanen fiilis on. Alkaa olla niin aktiivista tuo masassa liikkuminen, et pysyis ny kuitenkin sen pari kuukautta vielä sisällä. Potkut on valtavia. Sängyssä ollessa isäntäkin huomaa, kun koko peti heiluu potkujen mukana. Kivuliaita ne ei oo, mut välillä hyvinkin epämiellyttäviä. Hyvä ettei varpaat ja sormet erotu nahas :D Ei muistaakseni näin kovasti itestä ilmoiteltu esikoisen aikana.
Närästys on välillä kamala, eikä Rennietkään auta. Ruisleipä on pahin aiheuttaja. Ei tarvitte kuin ajatella sen syömistä niin kurkun päähän nousee pala. Hyvin on pureskeltava ruoka kuin ruoka, palatkin aiheuttaa jo karheutta kurkussa. Istuminen ei onnistu närästäessä, vaan on oltava puoli makuulla tai seistä, juotava paljon siinä toivossa, että se auttais. Minkähänlainen hiuspehko vauvalla vaan onkaan? Eikö tää siihen viittaa. :D
Supistuksia esiintyy myös, jopa maatessa ja maha kramppaa. Kohdunsuulla ei kuitenkaan lääkärin mukaan ollut ongelmia, joten kai tää normaaliin lukeutuu.
Seuraava neuvola onkin ens kuun alussa. Syyskuussa! Syksy jo, ounou! Kesä meni, eikä mitään tullu tehtyä. Kumma!
Tässä taas viikon kuulumiset. :)
Kiitos lukijoille!
Olin oikeassa ja sanomista tuli saikkulapustani. Ei kelvannutkaan kotipaikkakunnan lääkärin lappu, vaan olisi pitänyt omalle työterveyslääkärille mennä. Naurettavaa! Tätä mieltä oli siis vain työnantaja ja kuulemma LIITTO tätä vaatii. Yeah right! Siinä meni alku viikko sitten selvitellessä liitolta ja työterveysasemalta, että kuka on oikeassa. Itsestään selvyys, lääkäri ku lääkäri, saikkulappu kelpaa, jopa se neuvolan terveydenhoitajan tekemä. Että pistää niin vihaksi tuollainen simputus. Työterveydenhoitaja on astunut työnantajan puolella, mutta kun sai lääkäriltä lausunnon saikkulapun "aitoudesta" niin rupesi sekin kummasti selittelemään tilannetta ja pahoittelemaan, että tälläinen konflikti on työnantajan ja minun välille syntynyt. Eikö tuo henkinenkin hyvinvointi kuulu työterveyteen, sitä ei ainakaa mun kohdalla puida. Luottamus katosi kyllä sitäkin taloa kohtaan, ja sinne olisi torstaina mentävä lääkärintarkastukseen. HUOH!!
No ei tämä jäänyt kuitenkaan viikon ainoaksi sattumaksi. Kävin uuden saikkulappuni kanssa Kelassa, koska hakemuksen olen jo tehnyt sairaspäivärahaa varten, enää vain kiikutan lappuja sinne. Selvisi kuitenkin, että työnantaja ei ole hakenut musta siltä ajalta tukea, kun he maksavat palkkani ja Kela ei maksa ennemmin mulle ennenkun työmaa hakee musta itelleen tuet! Eli mä oon tuloton siihen asti. Ja sitten tulee kaikki käsittelyajat, eka työnantajalle, sitten mulle, eli rahaa voi tulla ehkä syyskuussa. Mitä liitto teki asialle, se soitti työnantajalle, että käyppä siellä kelassa. Ei mitään reagointia, ei hälytyskellot soinut.
Alko kyllä ny uudestaan ottamaan niin päähän tämä tilanne. Torstain lääkäriaika kun on ohi niin loppuu varmaan ressaaminenkin! Katotaan...
Parempaan aiheeseen.. (Kaurakeksi ja maitolasi seuraksi kohentamaan oloa :DD)
Viikko sitten oli sokerirasitus. Oli sekin kokemus, toiv. viimeinen! Edellisenä päivänä kestitsin vanhoja ystäviä ja nyyttärimeiningeillä mentiin. Jäihän siitä kaikkea naposteltavaa illaksi, mutta ei kuitenkaan houkuttanut mässäilemään. Ei tuo syömättä olo ollu se pahin, vaikka niin ajattelin.
Aamulla kiiressä, kun vein lapsen hoitoon ja lähin siinä toivossa kohti tk:ta, että kerkiän vielä kauppaan. Menihän se kello sen verran nopiaa, että ristikot jäi ostamatta. Kaiken lisäksi kirjakin jäi kotia. Ei siis mitään tekemistä mukana. Onneksi puhelin kuitenkin joukossa ja netissä sitä sit istuttiin pari tuntia. Sain ystävän hääblogin luettua loppuun, alusta kun se piti aloittaa :P <3 Aika äkkiä se aika sitten meni.
Ite rasitus oli aika rankka, ainakin eka tunti. Se litku mitä piti pari kupillista juoda, oli kamalinta mitä suuhuni oon laittanu. Oikein äklö-öklö makiaa. Viimeinen kulaus piti kahteen kertaan nielaista. YÄK!! Perään ei saanut edes vettä juoda, puhdistaa vain suu, niin jäihän se maku suuhun loppu ajaksi. Sit tuli huono olokin. Ei kävellä varmaan olisi pystyny, sen verran huippas, mut meni sekin olo vähitellen ohi. Kamalaa! Onneksi ohi!
Tulokset sai heti seuraavana päivänä, kun olin neuvolalääkäris ja normaalia näytti! Jes! Kuten kaikki muutkin terkkarin ja lääkärin tarkistamat jutut. Valkuaisaineet vähän heitti, mut ei hälyttävästi.
En siä viittiny hirveesti avautua noista työkokemuksista, kun oma terkkari oli lomalla. Ne saa oottaa sit ens kertaan.
Isäntä on ollut pari viikkoa paljon poissa eli pääsääntösesti oon yksin lapsen kans kotona. Yleensä vielä ilman autoa ja keskustaan on kuitenkin sen 8km matkaa, niin kyllä aika eristyksis ollaan. Aika rankkaa on ollut, mutta päivä kerrallaan mennään. Neitonenkin alkaa jo kaivata seuraa, ettei yksin leikit hirveesti kiinnosta. On meille omat jutut muodostunutkin. Kolme päivää viikossa hän on hoidossa, että saa vähän ikäistään seuraa ja minäkin omaa aikaa. Kyllä sitä vaan aikuista seuraa kummasti kaipaa.
Aattelin aina, et pottahommat alotetaan yhdessä isännän kans, et on sit kaks siinä siivoamassa huteja. Päätin kuitenkin perjantaina kattoa, et kuinka homma alkaa neidiltä sujua ja heti aamusta jätin vaipan pois. Potta meillä on ollut kuvioissa jo monta kuukautta, mut ei siitä oo rutiinia tehty. Silloin tällöin käyty, mut ei painostettu. Mut tarkoitus on kuitenkin selvinnyt tytölle.
Hyvinhän se lähti. Koko viikonloppu harjoiteltiin ja kakatkin jo saatiin pottaan. JES! Eilen ei tullut hutejakaan vaan omatoimisesti jo käytiin, muistuttamatta, potalla. Hyvä tyttö! (sanoo neitikin ja taputtaa käsiä ku pissa tulee pottaan) Tänään mentiin hoitoonkin ilman vaippaa, katotaan kuinka siellä onnistutaan. Toiv tämä nyt jatkuu näin hyvin, niin vaippaa ei tarvitsisi, kuin unilla ja matkoilla. Helpottaa kummasti arkea, kun on yksi vaippaikäinen kerrallaan. Onhan tässä vielä aikaa harjoitella. La:han on kuitenkin vielä muutama kuukausi. Neiti on kuitenkin alle kaks vuotias (1v10kk), ettei ny niin kiirus oo, sen puolesta.
Musta tuntuu, et synnytys tulee alkamaan aikasemmin kuin edellisessä raskaudessa. Yli ei kyllä hirveästi mennä, jos ollenkaan. En tiä voiko niin aatella, mut sellanen fiilis on. Alkaa olla niin aktiivista tuo masassa liikkuminen, et pysyis ny kuitenkin sen pari kuukautta vielä sisällä. Potkut on valtavia. Sängyssä ollessa isäntäkin huomaa, kun koko peti heiluu potkujen mukana. Kivuliaita ne ei oo, mut välillä hyvinkin epämiellyttäviä. Hyvä ettei varpaat ja sormet erotu nahas :D Ei muistaakseni näin kovasti itestä ilmoiteltu esikoisen aikana.
Närästys on välillä kamala, eikä Rennietkään auta. Ruisleipä on pahin aiheuttaja. Ei tarvitte kuin ajatella sen syömistä niin kurkun päähän nousee pala. Hyvin on pureskeltava ruoka kuin ruoka, palatkin aiheuttaa jo karheutta kurkussa. Istuminen ei onnistu närästäessä, vaan on oltava puoli makuulla tai seistä, juotava paljon siinä toivossa, että se auttais. Minkähänlainen hiuspehko vauvalla vaan onkaan? Eikö tää siihen viittaa. :D
Supistuksia esiintyy myös, jopa maatessa ja maha kramppaa. Kohdunsuulla ei kuitenkaan lääkärin mukaan ollut ongelmia, joten kai tää normaaliin lukeutuu.
Seuraava neuvola onkin ens kuun alussa. Syyskuussa! Syksy jo, ounou! Kesä meni, eikä mitään tullu tehtyä. Kumma!
Tässä taas viikon kuulumiset. :)
Kiitos lukijoille!
perjantai 2. elokuuta 2013
Pallona luoksesi pompin
Se tais ollakin kumipallona...
No minä en paljo pompi, vaikka pallo alan jo olla. Viikkoja on sen 24-25 ja mahaa on. Tielläkin jo. Kuinka isoksi tässä vielä vaan kasvetaan. :O Mielelläni kyllä tuota mahaa kuljetan, saa luvalla olla iso! :DD ja hyvällä syyllä.
Sairasloma lähenee loppuaan. Maanantaina on viimeinen päivä, mutta ei se siihen jää. Selkä kestää kotihommat, kun niitä pitkin päivää tekee, mut jos vedän sellasen parin kolmen tunnin siivous- ja pyykkäyssession putkeen niin sieltä se kipukin tulee. Eli ei siis mitään asiaa enää töihin. Kävelylläkään ei hirveesti käydä. Pääsen postilaatikolle ja takasi tullessakin jo vähän vihloo. Pyöräily sen sijaan olis mun juttu, mut vatsassa ei tunnuta siitä tykkäävän. Neidin hoitomatkat saan onneksi poljettua (autoja kun ei ole kuin yksi).
Töissä mulle sanottiin, kun palasin ekalta sairaslomalta töihin, että tästä lähtien sitten asioit työterveyslääkärillä vain tällä paikkakunnalla. Mitkään neuvolan sairaslomalaputkaan ei kelpaa. :O Hyvä, etten suu auki jäänyt seisomaan. Naureskelin kuitenkin mielessäni, et tyhmänäkö mua pidät. Tuo työpäivä jäi kuitenkin ainoaksi. Kävin heti työpäivän jälkeen kyseisellä työterveyslääkärillä, joka siellä jo sanoi, että viereisillä paikkakunnilla olevat työterveydet ovat samaa konsernia, joten ei ole väliä missä käyn.
Nyt torstaina varailin maanantaille uutta aikaa. Ensin soitin kuitenkin työmaan paikkakunnalla sijaitsevaan työterveyteen, että sopiiko että varaan ajan omalta paikkakunnalta. Kaksi eri ihmistä sanoivat, että kyllä se onnistuu, ja samaa sanoivat omallakin paikkakunnalla. Mutta katotaan vaan niin työpaikalla naristaan ja hyvä jos ei "hylätä" mun sairaslomaa, kun oikea ihminen ei ole sitä minulle kirjoittanut. AARRGGG!!
Viimeisetkin halut palata kyseiseen työpaikkaan meni keskiviikkona. Työmaa maksoi vain osan sairaslomanpalkkani, koska olin ollut niin vähän aikaa töissä. Sovittiin, että he ilmoittavat Kelaan lopulta ajalta tulevat maksut. Toisin kävi! Keskiviikkona olisi pitänyt tulla rahaa. Sen sijaan sain postissa kirjeen työpaikalta, missä oli palkkakuitti viimeiseltä kaudelta, jonka he maksavat, ja ohessa lappu, jossa kerrottiin että lopulta ajalta minun on itse haettava kelalta rahaa. Silkkaa vittuilua! Mä olisin hyvissä ajoin kerinnyt kelalta jo hakemaan sairauspäivärahaa ja saanut päätöksenkin jo siitä, jos vain olisivat heti ilmoittaneet että minun on se hoidettava! Naurettavaa! Palkkakuitti, jonka lähettivät, oli maksettu kuitenkin jo kaksi viikkoa sitten ja nyt vasta sen lähettivät. Silloin kun olin vielä töissä, laitettiin kyllä turhimmistakin asioista tekstiviestejä aina iltaisin, mutta tuollanen tärkeä asia laitetaan postissa. Että kun kiehuu ja ei kyllä lämpimiä ajatuksia heru enää sinne firmaan. Ja puskaradio soi!!
No se siitä. Ei tarvi enää siä talos asioida. Laitan saikkulapun sähköpostilla menemään ja omat kamppeenikin oon sieltä ottanut jo joukkoon. Jos jotakin jäi, saa jäädä.
Jos vaihtais aihetta oleelliseen :D
Mulle on tullu outo himo. Enkä tiedä, et mistä se yhtäkkiä putkahti mielihaluihin. Mä nimittäin haluaisin syödä hiekkaa! :DDD :OO Tai multaa. Varsinkin kun niitä käsittelee ja ku se on märkää niin ai että ku sais suuhunsa vähän laittaa! Ei oo tarvinnu kuitenkaan maistella. Siinä samalla haistellu kun lasten kans on hiekkalaatikolla. En siis mitenkään impannu, vaan leviäähän se haju kun sitä siinä käsittelee xD Lapsena muistan maistaneeni hiekkaa, mut en sitä oo syöny. Sieltäkö lie juontaa juurensa. Who knows?
Tiistaiksi varailin sokerirasituksen. Kuinkahan sitä osaa olla syömättä? Aamu on se pahin. Oon oikeestaan nykyään iltaisin unohtanu syödä. Ei oo maistunutkaan. Juomatta olo on varmaan kans kova paikka. Kahella lasillisella pitäs pärjätä. Niin ja se yö ilman rennietä. O-ou.
Toivottavasti se aika siellä odotellessa menis nopiaa. Ristikoita pitää varmaan hakia ja jos harlekiinin ottais kaveriksi. :P Onneks puhelimellakin pääse nettiin niin voi sitä pläräillä. Eikö se siis mee. Enkä ees aattele, et jotain häikkää vois sokeris olla. Parempi kai niin, muuten pelkää et pahinhan sieltä tulee. :P
Keskiviikkona on sit vihdoin ja viimein se eka lääkärineuvola. Onhan sitä jo odotettu, tai oon luullu et se on paljon aikasemmin. En siis mitenkään oo lääkäriä kaivannut. Seuraavan kerran sit postailen niissä kuultuja juttuja.
Vielä lopuksi kerrottakoon, että kovin aktiivinen kaveri vatsassa elelee. Jatkusti siä nyrkkeillään, päivisin onneksi. Toivottavasti se rytmi jatkuu myös synnytyksen jälkeen.
No minä en paljo pompi, vaikka pallo alan jo olla. Viikkoja on sen 24-25 ja mahaa on. Tielläkin jo. Kuinka isoksi tässä vielä vaan kasvetaan. :O Mielelläni kyllä tuota mahaa kuljetan, saa luvalla olla iso! :DD ja hyvällä syyllä.
Sairasloma lähenee loppuaan. Maanantaina on viimeinen päivä, mutta ei se siihen jää. Selkä kestää kotihommat, kun niitä pitkin päivää tekee, mut jos vedän sellasen parin kolmen tunnin siivous- ja pyykkäyssession putkeen niin sieltä se kipukin tulee. Eli ei siis mitään asiaa enää töihin. Kävelylläkään ei hirveesti käydä. Pääsen postilaatikolle ja takasi tullessakin jo vähän vihloo. Pyöräily sen sijaan olis mun juttu, mut vatsassa ei tunnuta siitä tykkäävän. Neidin hoitomatkat saan onneksi poljettua (autoja kun ei ole kuin yksi).
Töissä mulle sanottiin, kun palasin ekalta sairaslomalta töihin, että tästä lähtien sitten asioit työterveyslääkärillä vain tällä paikkakunnalla. Mitkään neuvolan sairaslomalaputkaan ei kelpaa. :O Hyvä, etten suu auki jäänyt seisomaan. Naureskelin kuitenkin mielessäni, et tyhmänäkö mua pidät. Tuo työpäivä jäi kuitenkin ainoaksi. Kävin heti työpäivän jälkeen kyseisellä työterveyslääkärillä, joka siellä jo sanoi, että viereisillä paikkakunnilla olevat työterveydet ovat samaa konsernia, joten ei ole väliä missä käyn.
Nyt torstaina varailin maanantaille uutta aikaa. Ensin soitin kuitenkin työmaan paikkakunnalla sijaitsevaan työterveyteen, että sopiiko että varaan ajan omalta paikkakunnalta. Kaksi eri ihmistä sanoivat, että kyllä se onnistuu, ja samaa sanoivat omallakin paikkakunnalla. Mutta katotaan vaan niin työpaikalla naristaan ja hyvä jos ei "hylätä" mun sairaslomaa, kun oikea ihminen ei ole sitä minulle kirjoittanut. AARRGGG!!
Viimeisetkin halut palata kyseiseen työpaikkaan meni keskiviikkona. Työmaa maksoi vain osan sairaslomanpalkkani, koska olin ollut niin vähän aikaa töissä. Sovittiin, että he ilmoittavat Kelaan lopulta ajalta tulevat maksut. Toisin kävi! Keskiviikkona olisi pitänyt tulla rahaa. Sen sijaan sain postissa kirjeen työpaikalta, missä oli palkkakuitti viimeiseltä kaudelta, jonka he maksavat, ja ohessa lappu, jossa kerrottiin että lopulta ajalta minun on itse haettava kelalta rahaa. Silkkaa vittuilua! Mä olisin hyvissä ajoin kerinnyt kelalta jo hakemaan sairauspäivärahaa ja saanut päätöksenkin jo siitä, jos vain olisivat heti ilmoittaneet että minun on se hoidettava! Naurettavaa! Palkkakuitti, jonka lähettivät, oli maksettu kuitenkin jo kaksi viikkoa sitten ja nyt vasta sen lähettivät. Silloin kun olin vielä töissä, laitettiin kyllä turhimmistakin asioista tekstiviestejä aina iltaisin, mutta tuollanen tärkeä asia laitetaan postissa. Että kun kiehuu ja ei kyllä lämpimiä ajatuksia heru enää sinne firmaan. Ja puskaradio soi!!
No se siitä. Ei tarvi enää siä talos asioida. Laitan saikkulapun sähköpostilla menemään ja omat kamppeenikin oon sieltä ottanut jo joukkoon. Jos jotakin jäi, saa jäädä.
Jos vaihtais aihetta oleelliseen :D
Mulle on tullu outo himo. Enkä tiedä, et mistä se yhtäkkiä putkahti mielihaluihin. Mä nimittäin haluaisin syödä hiekkaa! :DDD :OO Tai multaa. Varsinkin kun niitä käsittelee ja ku se on märkää niin ai että ku sais suuhunsa vähän laittaa! Ei oo tarvinnu kuitenkaan maistella. Siinä samalla haistellu kun lasten kans on hiekkalaatikolla. En siis mitenkään impannu, vaan leviäähän se haju kun sitä siinä käsittelee xD Lapsena muistan maistaneeni hiekkaa, mut en sitä oo syöny. Sieltäkö lie juontaa juurensa. Who knows?
Tiistaiksi varailin sokerirasituksen. Kuinkahan sitä osaa olla syömättä? Aamu on se pahin. Oon oikeestaan nykyään iltaisin unohtanu syödä. Ei oo maistunutkaan. Juomatta olo on varmaan kans kova paikka. Kahella lasillisella pitäs pärjätä. Niin ja se yö ilman rennietä. O-ou.
Toivottavasti se aika siellä odotellessa menis nopiaa. Ristikoita pitää varmaan hakia ja jos harlekiinin ottais kaveriksi. :P Onneks puhelimellakin pääse nettiin niin voi sitä pläräillä. Eikö se siis mee. Enkä ees aattele, et jotain häikkää vois sokeris olla. Parempi kai niin, muuten pelkää et pahinhan sieltä tulee. :P
Keskiviikkona on sit vihdoin ja viimein se eka lääkärineuvola. Onhan sitä jo odotettu, tai oon luullu et se on paljon aikasemmin. En siis mitenkään oo lääkäriä kaivannut. Seuraavan kerran sit postailen niissä kuultuja juttuja.
Vielä lopuksi kerrottakoon, että kovin aktiivinen kaveri vatsassa elelee. Jatkusti siä nyrkkeillään, päivisin onneksi. Toivottavasti se rytmi jatkuu myös synnytyksen jälkeen.
maanantai 22. heinäkuuta 2013
Hirvee hinku
Asiaa olis taas vaikka millä mitalla, mut mä en osaa enää jäsentää asioita sanoiksi, saati lauseiksi. Mä haluaisin kirjoittaa vaikka kirjan, mut mä oon kadottanu mielikuvituksen ihan totaalisesti. Teininä kirjoittelin paljonkin runoja, tykkäsin laulunsanoista ja jopa tarinoita löytyy piilosta, mutta ei enää osaisi. Tykkäisin pitää kynää ja paperia kädessä ja kirjoitella. Millähän sitä mielikuvitusta lisäis? Improvisaatiokurssille olis kyllä kiva mennä, sais samalla esiintymiseen itsevarmuutta. Ei oo ainakaan kansalaisopiston vihkoses sellasta näkyny. Oliskohan teatterilla aloittelijoille ryhmiä? Vois olla mielenkiintoista.
Oltiin ihanissa häissä viikonloppuna. Rupes omakin hääkuume kasvamaan. :O Ei mulla kiirusta oo, enkä kyllä oo koskaan niitä mitenkään vielä suunnitellukaan, mutta kyllä does and don'ts lista kasvaa. En mitään ole ylös kirjoittanut, mutta aatellu omissa haaveissani :P Enkä mitään halua suunnitellakaan, ennenkun on kosittu. Suunnitellaan sitten puolison kanssa yhdessä! Mutta ei tarvitse ainakaan hetkeen vielä juhlia odottaa. Taloudellisen tilanteen on kohottava huomattavasti ja lasten on kasvettava. Joten voitte huokaista helpotuksesta :DD
Oltiin ihanissa häissä viikonloppuna. Rupes omakin hääkuume kasvamaan. :O Ei mulla kiirusta oo, enkä kyllä oo koskaan niitä mitenkään vielä suunnitellukaan, mutta kyllä does and don'ts lista kasvaa. En mitään ole ylös kirjoittanut, mutta aatellu omissa haaveissani :P Enkä mitään halua suunnitellakaan, ennenkun on kosittu. Suunnitellaan sitten puolison kanssa yhdessä! Mutta ei tarvitse ainakaan hetkeen vielä juhlia odottaa. Taloudellisen tilanteen on kohottava huomattavasti ja lasten on kasvettava. Joten voitte huokaista helpotuksesta :DD
maanantai 15. heinäkuuta 2013
Hiphei
Viikko alkoi sateisena, mut kerittiin silti neitokaisen kanssa käydä kauppareissun yhteydessä vähän liukumäessä ja keinumassa. Pienet on lapsen ilon lahjat, kumpa vielä itsekin olisi yhtä vaatimaton! :)
Viikonloppuna olisi tiedossa ystävän häät. Ekat läheisen häät, mitkä tuun muistamaan. :DD Ei sillä, et olisin niin kännissä ollut muissa, vaan on oikeesti ollu niin vähän häitä elämässäni. Menkää ihmiset enemmän naimisiin! :DD Yhtäkkiseltä tulee kahdet häät mieleen, missä oon ollu, joskus lapsena ja teininä. Eikä siellä silloin oltu vieraina niin kuin nyt ollaan, eli otetaan ideoita mahdollisiin omiin häihin. :) Joten voin kai sanoa, et elämäni ekat häät on nyt, jotka tuun muistamaan!
Puvun ostaminen meinasi tuottaa ongelmia. Toisaalta en halunnut mitään äitiysmekkoa, mitä kerran käytän, mutta olisi varmasti ollut miellyttävä päällä. Löysin (sisko löysi <3) tosi kivan mustan pitsimekon, joka sen verran mahan kohdalta joustaa, että saan sen näihin häihin laitettua! Oli vielä alennusmyynti ja puoleen hintaan lähti. Jes! Samaa mekkoa voi sitten vaikka käyttää tulevissa juhlissa ilman mahaakin, kuten ristiäisissä! :)
Vaikka nyt on vasta maanantai ja häät lauantaina, mulla pitää olla jo kaikki korut ja asusteet valmiina katteltuna. En siedä sitä ajatusta, et edellisenä iltana niitä kattelen ja jotakin ei löydy mitä oon aatellu laittavani. Nyt ei tarvi ku pukia ja lähtiä. Eikä siis omat vaatteet vain vaan lasten ja miehenkin! Silitettynä ja pestyinä! Vara varmassa parempi.. vai kuinka se meni! :PP
Viikonloppu meni pääsääntösesti syödessä. Juhlittiin mökillä perheen kesken ja ruokaa oli jatkuvasti tarjolla, kakkuja ja pullaa, suolaista ja makeaa. Markkinoilta haettiin vielä lakua, mitä piti mussuttaa. Oli sitten kyllä närästystäkin sen verran, että tiesi syöneensä. Öistä onneksi selvisi. Apteekissakaan ei ollut tarjota, kuin pahanmakuista Rennietä, mut sen voimalla selvittiin.
Aamulla tyhjäsin raa'alla kädellä vaatekaappiani. Kaikki, mikä ei enää mahdu tai mitä en oo enää käyttäny, lähti pois. Aika hyvä kasa sitä tavaraa tulikin. Ne, mitkä ei läheisille kelpaa, lähtee Viron matkalle vähäosaisille. Kerran laitoin vaatteita myyntiin, mut aika huonosti niitä tuntu menevän, nii paree ku hyvällä omallatunnolla ne lahjottaa sit niitä tarviseville. Päivän hyvä työ tehty. Ihmettelen vaan, kun viereisellä paikkakunnalla on muiden keräyspisteiden vieressä vaatekeräys, mutta tällä kylällä ei ole. Sais olla! Ei tarttisi aina odottaa naapuriin menoa.
Jos jatkais päivän hommia, vielä kun päikkärit on menossa! :)
Viikonloppuna olisi tiedossa ystävän häät. Ekat läheisen häät, mitkä tuun muistamaan. :DD Ei sillä, et olisin niin kännissä ollut muissa, vaan on oikeesti ollu niin vähän häitä elämässäni. Menkää ihmiset enemmän naimisiin! :DD Yhtäkkiseltä tulee kahdet häät mieleen, missä oon ollu, joskus lapsena ja teininä. Eikä siellä silloin oltu vieraina niin kuin nyt ollaan, eli otetaan ideoita mahdollisiin omiin häihin. :) Joten voin kai sanoa, et elämäni ekat häät on nyt, jotka tuun muistamaan!
Puvun ostaminen meinasi tuottaa ongelmia. Toisaalta en halunnut mitään äitiysmekkoa, mitä kerran käytän, mutta olisi varmasti ollut miellyttävä päällä. Löysin (sisko löysi <3) tosi kivan mustan pitsimekon, joka sen verran mahan kohdalta joustaa, että saan sen näihin häihin laitettua! Oli vielä alennusmyynti ja puoleen hintaan lähti. Jes! Samaa mekkoa voi sitten vaikka käyttää tulevissa juhlissa ilman mahaakin, kuten ristiäisissä! :)
Vaikka nyt on vasta maanantai ja häät lauantaina, mulla pitää olla jo kaikki korut ja asusteet valmiina katteltuna. En siedä sitä ajatusta, et edellisenä iltana niitä kattelen ja jotakin ei löydy mitä oon aatellu laittavani. Nyt ei tarvi ku pukia ja lähtiä. Eikä siis omat vaatteet vain vaan lasten ja miehenkin! Silitettynä ja pestyinä! Vara varmassa parempi.. vai kuinka se meni! :PP
Viikonloppu meni pääsääntösesti syödessä. Juhlittiin mökillä perheen kesken ja ruokaa oli jatkuvasti tarjolla, kakkuja ja pullaa, suolaista ja makeaa. Markkinoilta haettiin vielä lakua, mitä piti mussuttaa. Oli sitten kyllä närästystäkin sen verran, että tiesi syöneensä. Öistä onneksi selvisi. Apteekissakaan ei ollut tarjota, kuin pahanmakuista Rennietä, mut sen voimalla selvittiin.
Aamulla tyhjäsin raa'alla kädellä vaatekaappiani. Kaikki, mikä ei enää mahdu tai mitä en oo enää käyttäny, lähti pois. Aika hyvä kasa sitä tavaraa tulikin. Ne, mitkä ei läheisille kelpaa, lähtee Viron matkalle vähäosaisille. Kerran laitoin vaatteita myyntiin, mut aika huonosti niitä tuntu menevän, nii paree ku hyvällä omallatunnolla ne lahjottaa sit niitä tarviseville. Päivän hyvä työ tehty. Ihmettelen vaan, kun viereisellä paikkakunnalla on muiden keräyspisteiden vieressä vaatekeräys, mutta tällä kylällä ei ole. Sais olla! Ei tarttisi aina odottaa naapuriin menoa.
Jos jatkais päivän hommia, vielä kun päikkärit on menossa! :)
tiistai 9. heinäkuuta 2013
Minne katosi päivät?
Ei meinannu antaa mun kirjottaa...
Mut antoipas! :D
Tänään oli pitkästä aikaa neuvola. Muistelin, et viime kerralla puhuttiin lääkärineuvolasta ja aattelin et se oli nyt, mut ei. Musta on tullu hirveen hajamielinen. Toivottavasti on ohi menevään. Oli nimittäin aivan varma, et nyt mennään viikoilla 20. Vaan ei, viikot on jo 22+4. Hups! :D
Neuvolassa tehtiin perus testit eli verenpaine, valkuiaisaineet, hb, paino ja sydänäänet tutkittiin. Tänään ruvettiin ekaa kertaa mittaamaan vatsan kokoakin. Kaikki oli ok. Hemoglobiini oli viime kerralla laskussa, jonka vuoksi rupesin syömään rautaa (toki otan kun muistan, eli ei viä ekakaan liuska oo syötynä :O). No nyt oli kuitenkin sekin ok. Siellä myös keskusteltiin vähän syvällisemmin elämäntilanteista, tukiverkostosta, parisuhteesta ja yms. Kaikki ok niilläkin saroilla :) Eihän terkkari toki niitä tarkistele ja merkitse oikeiksi ja vääriksi, mut antoi meille ajattelemisen aihetta. Aivan mukava kolmannen osapuolenkin kanssa käydä asioita läpi.
Lisäksi sain Kelan paperit täytettäviksi. Ja ihanaa, kun pian saa laatikon hakea postista ja hypistellä uusia ihania pieniä vaatteita! :) Sit voi alkaa jo tuntumaan siltä et meille on tulos vauva. :DD
Ekan raskauden aikana mulle ei tehty sokerirasitustestiä. Nyt olisi sekin edessä. Parin viikon päästä saa varata aikaa ja mennä labraan istumaan yheksi aamuksi. Huoh! Keksikää mulle tekemistä sinne! Kuka haluaa tulla seuraksi :D Ja sit on kaks muutakin ongelmaa. Ekaksi, kuinka mä voin olla syömättä 12h. Ruoka ku maistuis koko ajan :P (nytkin suolakeksiä ja tuorejuustoa :DD ja terkkari sano et saa violaa vetää, jos osa teistä huomas listeria vaaran! ;)) Emmä silti joka hetki mutustele jotain, on aivan säännölliset ruokailut, mut kun niitäkin on 4-5 tunnin välein, niin onhan se outoa jättää iltapala, saati aamupala väliin. Jospa hemmottelis itteänsä tuon raskaan homman jälkeen ja kävis lounaalla jossain kylällä. :)
Sit toinen onkelma. En pysty yötäni ilman Rennietä nukkumaan ja sitä tuskin saa ottaa. Pitää lakon alettua vetää heti yks naamariin ja koittaa nukkua vähä pystymmäs, jos vaikka pahemmalta närästykseltä selviäis. Toivottavasti on helppo yö silloin luvassa. Kuitenkin luulen, että loppu kohden tässä alkaa olo pahenemaan, kun tila alkaa käydä vatsassa vähiin. Viime raskaudessakin sai Rennie liuska olla päivisinkin mukana. Oujee! Ompa lapsella sit ainakin tukkaa! :P
Kaivoin muuten ekan raskauden äitiyskortinkin jo esille ja on vähän pitäny vertailla, että kuinka ne eroaa tai ovat samanlaisia. Aikas samoilla mitoilla mennään. Viimeksi tähän aikaan mulla rupes nousemaan paino yhden kilon viikkoa kohti. :O Jos nyt olis viisaampi! Silloin kyllä löysin holittoman siiderin, mitä join aika usein. Siinä varmaan syy painon nousuun. Nyt ei paljon sidukat kiinnosta. Vesi paras jano juoma. Nyt oon kahdeksan kilon päästä siitä, mitä painoin viimeksi laitokselle lähettyä. Toivottavasti ei nouse nyt siitä paljon ylemmäs, vaikka lähtö painokin on kahdeksan kiloa enemmän. Sen verran jäi ekasta raskaudesta. Nyt on hyvä ruveta sit laskemaan painoa, kun luulen, että meidän lapsi lukema on tässä. Never say never, ja tiä vaikka 10 vuoden päästä viä innostuis, kun ei ikäkään luulis painavan. Mut kuntoilu alkaa synnytyksen jälkeen. Paljon jo suunnitelmia sen varalle. :)
Taidan siirtyä sohvan perukoille nauttimaan loppu illasta. Huomenna on raskas päivä tiedos ->> Ystävän kans shopshopshop. ;PP
Mukavaa iltaa!
Mut antoipas! :D
Tänään oli pitkästä aikaa neuvola. Muistelin, et viime kerralla puhuttiin lääkärineuvolasta ja aattelin et se oli nyt, mut ei. Musta on tullu hirveen hajamielinen. Toivottavasti on ohi menevään. Oli nimittäin aivan varma, et nyt mennään viikoilla 20. Vaan ei, viikot on jo 22+4. Hups! :D
Neuvolassa tehtiin perus testit eli verenpaine, valkuiaisaineet, hb, paino ja sydänäänet tutkittiin. Tänään ruvettiin ekaa kertaa mittaamaan vatsan kokoakin. Kaikki oli ok. Hemoglobiini oli viime kerralla laskussa, jonka vuoksi rupesin syömään rautaa (toki otan kun muistan, eli ei viä ekakaan liuska oo syötynä :O). No nyt oli kuitenkin sekin ok. Siellä myös keskusteltiin vähän syvällisemmin elämäntilanteista, tukiverkostosta, parisuhteesta ja yms. Kaikki ok niilläkin saroilla :) Eihän terkkari toki niitä tarkistele ja merkitse oikeiksi ja vääriksi, mut antoi meille ajattelemisen aihetta. Aivan mukava kolmannen osapuolenkin kanssa käydä asioita läpi.
Lisäksi sain Kelan paperit täytettäviksi. Ja ihanaa, kun pian saa laatikon hakea postista ja hypistellä uusia ihania pieniä vaatteita! :) Sit voi alkaa jo tuntumaan siltä et meille on tulos vauva. :DD
Ekan raskauden aikana mulle ei tehty sokerirasitustestiä. Nyt olisi sekin edessä. Parin viikon päästä saa varata aikaa ja mennä labraan istumaan yheksi aamuksi. Huoh! Keksikää mulle tekemistä sinne! Kuka haluaa tulla seuraksi :D Ja sit on kaks muutakin ongelmaa. Ekaksi, kuinka mä voin olla syömättä 12h. Ruoka ku maistuis koko ajan :P (nytkin suolakeksiä ja tuorejuustoa :DD ja terkkari sano et saa violaa vetää, jos osa teistä huomas listeria vaaran! ;)) Emmä silti joka hetki mutustele jotain, on aivan säännölliset ruokailut, mut kun niitäkin on 4-5 tunnin välein, niin onhan se outoa jättää iltapala, saati aamupala väliin. Jospa hemmottelis itteänsä tuon raskaan homman jälkeen ja kävis lounaalla jossain kylällä. :)
Sit toinen onkelma. En pysty yötäni ilman Rennietä nukkumaan ja sitä tuskin saa ottaa. Pitää lakon alettua vetää heti yks naamariin ja koittaa nukkua vähä pystymmäs, jos vaikka pahemmalta närästykseltä selviäis. Toivottavasti on helppo yö silloin luvassa. Kuitenkin luulen, että loppu kohden tässä alkaa olo pahenemaan, kun tila alkaa käydä vatsassa vähiin. Viime raskaudessakin sai Rennie liuska olla päivisinkin mukana. Oujee! Ompa lapsella sit ainakin tukkaa! :P
Kaivoin muuten ekan raskauden äitiyskortinkin jo esille ja on vähän pitäny vertailla, että kuinka ne eroaa tai ovat samanlaisia. Aikas samoilla mitoilla mennään. Viimeksi tähän aikaan mulla rupes nousemaan paino yhden kilon viikkoa kohti. :O Jos nyt olis viisaampi! Silloin kyllä löysin holittoman siiderin, mitä join aika usein. Siinä varmaan syy painon nousuun. Nyt ei paljon sidukat kiinnosta. Vesi paras jano juoma. Nyt oon kahdeksan kilon päästä siitä, mitä painoin viimeksi laitokselle lähettyä. Toivottavasti ei nouse nyt siitä paljon ylemmäs, vaikka lähtö painokin on kahdeksan kiloa enemmän. Sen verran jäi ekasta raskaudesta. Nyt on hyvä ruveta sit laskemaan painoa, kun luulen, että meidän lapsi lukema on tässä. Never say never, ja tiä vaikka 10 vuoden päästä viä innostuis, kun ei ikäkään luulis painavan. Mut kuntoilu alkaa synnytyksen jälkeen. Paljon jo suunnitelmia sen varalle. :)
Taidan siirtyä sohvan perukoille nauttimaan loppu illasta. Huomenna on raskas päivä tiedos ->> Ystävän kans shopshopshop. ;PP
Mukavaa iltaa!
sunnuntai 7. heinäkuuta 2013
Kotona oloa
Sairasloma loppui ja töihin palasin. Olin ekaa päivää ja aamu vaikutti lupaavalta. Työtahdin kiihtyessä selkä kuitenkin alkoi oireilemaan ja loppu päivästä tuntui, että tukiliivi on ainut mikä mut pitää kasassa. Kävin sit saman tien työpvän jälkeen lääkärissä ja kuukausi lisää saikkua. :/ Ei tuu mitään! Tiistaina on lääkärineuvola, niin saavat siellä kattoa tuleeko musta työkuntoista enää ollenkaan. Tai siis tässä raskauden aikana. Voipi olla, että kouluttaudun aivan uuteen alaan kotona ollessani. Tietäs vain mikä se ala on.
Taas meinasin kovastikin kirjoitella, mutta inspis katosi. Kalakeitto tulille ja ruuan jälkeen aurinkoon. :)
Taas meinasin kovastikin kirjoitella, mutta inspis katosi. Kalakeitto tulille ja ruuan jälkeen aurinkoon. :)
perjantai 28. kesäkuuta 2013
Leipomisia ja siivousta
Tänään on testailtu selän kuntoa, seisty siis koko päivä ja laitettu valmiiksi huomisia synttärijuhlia. Tuli heti aamusta kauppareissu, jonka jälkeen kakkupohja uuniin ja voileipäkakun kimppuun. Mukavaa pikku näpräämistä. Kaiken sen päätteeksi viä oman sotkun siivous ja moppaus + ruuan laitto perheelle. Kyllähän se selkä kesti, toki vois sitä tukiliiviä ottaa töis käyttöön.
Oon koko raskausajan himoinnut voileipäkakkua, mut ei oo ollu itellä aihetta sitä tehä ja muualla sitä ei ole tarjoiltu. Toki apen viiskymppisillä oli jonkun moinen kakku, mut kun se sisälsi raakaa kalaa nii ei masukin kans sitä syöty :/ Mutta nyt sitä saan ja ihan omilla täytteillä, niin mikäs sen parempaa! Nam! :)
Huomenna siis juhlimme bonuslasta. On jo 8-vuotias. Huhhuh! Justhan se oli 3,5 wee astuessaan elämääni. OMG! Mihinkä se aika menee? Poitsu on aika onnekas epeli, kun saa kahdet juhlat, meillä ja äitillään. Myös äitin juhliin osallistumme, jotka on maanantaina. Yhtä juhlaa tää viikonloppu.
Raskaudessa mennään ja lujaa. Puoliväli alkaa/alkoi(?) :O :DD Liikkeet on mahassa kovat ja aikas usein jaksetaan rallitella. Kuinkahan vaan käy ku tila loppuu, näkyyköhän varpaatkin vatsan läpi potkiessaan? ;P
Ultrassa kaikki näytti hyvältä. Ikäänsä nähden oikean kokoinen. Viä ei ainakaan ennusteltu, minkä kokoinen on syntyessään, mut tietäänkökään sitä viä tuossa vaiheessa. Tälläkin kertaa katsottiin vain mahasta koot, eikä tutkittu tarkemmin, onneksi!
En tiä voiko sanoa ultrakuvien perusteella ulkonäöstä mitään, mut minä sanon! On sitten siskonsa näköönen :D Isosilmät tulos ja samanlainen nypykkänenä <3 Älyttömän söpö yksilö! Muuttuuhan hän vielä, mutta hyvältä näytti ;PP Oma lapsi kun on niin kumma juttu xD
Oireina on alkanut olemaan silloin tällöin närästystä, ja se alkaa just ennen maate menoa. Renniellä saanut vielä sen pois, mut katotaan kuinka pahaksi käy. Ekassa raskaudessa en edes tiennyt mitä närästys vielä oli. Kerran heräsin mökillä ollessani kamalaan polttoon ruokatorves ja ihmettelin et mikä ie tää onLuulin kuolevani. :O Ei menny sit millään ohi ja toistu monena yönä. Sit onneks hoksasin sen närästykseksi ja neuvolas ne sano et Rennietä vaan naamarin niin helpottaa. Ja niin helpotti. Sitähän ne sanoo, et ku närästää niin hiuksia on vauvalla, ja meidän neidillä oli ainakin niin tuuhia tumma tukka. Oliskohan sit seuraavallakin!?
Oireina on myös naaman kukkiminen. Ei päivääkään ole raskausaikana ollut kasvot puhtaan näköiset finneistä. Ärsyttävää!
Lisäksi nestettä on alkanut kertyä jalkoihin, mut syytän kyllä seisomista ja kuumia kelejä. Viimeksi mulla alko loppusuoralla olemaan aikaslaillakin nestettä. Olin aivan turvoksis ennen synnärille menoa. Katsotaan sit kuinka nyt käy.
Ei mulla varmaan muuta tällä kertaa. Tiistaina palataan sorvin ääreen, vaikka motivaatio on täysin tiessään. Pakko asennoitua siihen, että vain kolme kuukautta enää, sitten se on ohi! Toiv. terveys kestää. Lähinnä mielenterveys :P
Mukavaa viikonloppua lukijoille ja hyviä juhlia meille! :D
Oon koko raskausajan himoinnut voileipäkakkua, mut ei oo ollu itellä aihetta sitä tehä ja muualla sitä ei ole tarjoiltu. Toki apen viiskymppisillä oli jonkun moinen kakku, mut kun se sisälsi raakaa kalaa nii ei masukin kans sitä syöty :/ Mutta nyt sitä saan ja ihan omilla täytteillä, niin mikäs sen parempaa! Nam! :)
Huomenna siis juhlimme bonuslasta. On jo 8-vuotias. Huhhuh! Justhan se oli 3,5 wee astuessaan elämääni. OMG! Mihinkä se aika menee? Poitsu on aika onnekas epeli, kun saa kahdet juhlat, meillä ja äitillään. Myös äitin juhliin osallistumme, jotka on maanantaina. Yhtä juhlaa tää viikonloppu.
Raskaudessa mennään ja lujaa. Puoliväli alkaa/alkoi(?) :O :DD Liikkeet on mahassa kovat ja aikas usein jaksetaan rallitella. Kuinkahan vaan käy ku tila loppuu, näkyyköhän varpaatkin vatsan läpi potkiessaan? ;P
Ultrassa kaikki näytti hyvältä. Ikäänsä nähden oikean kokoinen. Viä ei ainakaan ennusteltu, minkä kokoinen on syntyessään, mut tietäänkökään sitä viä tuossa vaiheessa. Tälläkin kertaa katsottiin vain mahasta koot, eikä tutkittu tarkemmin, onneksi!
En tiä voiko sanoa ultrakuvien perusteella ulkonäöstä mitään, mut minä sanon! On sitten siskonsa näköönen :D Isosilmät tulos ja samanlainen nypykkänenä <3 Älyttömän söpö yksilö! Muuttuuhan hän vielä, mutta hyvältä näytti ;PP Oma lapsi kun on niin kumma juttu xD
Oireina on alkanut olemaan silloin tällöin närästystä, ja se alkaa just ennen maate menoa. Renniellä saanut vielä sen pois, mut katotaan kuinka pahaksi käy. Ekassa raskaudessa en edes tiennyt mitä närästys vielä oli. Kerran heräsin mökillä ollessani kamalaan polttoon ruokatorves ja ihmettelin et mikä ie tää onLuulin kuolevani. :O Ei menny sit millään ohi ja toistu monena yönä. Sit onneks hoksasin sen närästykseksi ja neuvolas ne sano et Rennietä vaan naamarin niin helpottaa. Ja niin helpotti. Sitähän ne sanoo, et ku närästää niin hiuksia on vauvalla, ja meidän neidillä oli ainakin niin tuuhia tumma tukka. Oliskohan sit seuraavallakin!?
Oireina on myös naaman kukkiminen. Ei päivääkään ole raskausaikana ollut kasvot puhtaan näköiset finneistä. Ärsyttävää!
Lisäksi nestettä on alkanut kertyä jalkoihin, mut syytän kyllä seisomista ja kuumia kelejä. Viimeksi mulla alko loppusuoralla olemaan aikaslaillakin nestettä. Olin aivan turvoksis ennen synnärille menoa. Katsotaan sit kuinka nyt käy.
Ei mulla varmaan muuta tällä kertaa. Tiistaina palataan sorvin ääreen, vaikka motivaatio on täysin tiessään. Pakko asennoitua siihen, että vain kolme kuukautta enää, sitten se on ohi! Toiv. terveys kestää. Lähinnä mielenterveys :P
Mukavaa viikonloppua lukijoille ja hyviä juhlia meille! :D
keskiviikko 19. kesäkuuta 2013
Selkälomalla
Aikani huhdoin ja tässä tulos. Pitkän aikaa selkä jo ilmoitteli oireistaan, mutta kun pomo käskee, nii meitsi tekee. Kolme kertaa kerkesin sanomaan selkäongelmista eikä työtahti muuttunut miksikään, niin tässä se nyt nähdään. Saavat töissä kiitellä itseään ja katsoa peiliin, vaan ei! Kun sairaslomasta ilmoitin pomolle, niin vastaus oli, että aha, vai niin! Eli oma syy. Oujee!
Lääkäri meinas, et raskaus aiheutti selkäsäryn, mut luulen, et enempi sitä aiheutti parin vuoden työtauko. Liitoskipuja ne ei kuitenkaan ole. Sängyssä ei enää olla käännytä, kun vasen puoli on aivan oikosulus. HIEROJAA! :D
Oli muuten onnistunut lääkärissä käynti. Kerrankin siellä oikein tutkittiin, eikä vain oletettu, että tämä se on. Sain kävellä varpailla ja kantapäillä, refleksit kokeiltiin pitkin jalkoja ja tunnot lonkista ja jaloista. Kipu kohdat etittiin. Fysioterapiastakin oli puhe, mutta kaikki on lomalla, eikä tiedä kuinka kauaksi ajat oikein menee. Käyn hakemassa tänään tukiliivin vähän avuksi, ja eikähän sen sovittaja osaa jotenki selkääkin tutkia. Toivon mukaan. Kuulosti vaan todella veemäiseltä puhelimes, et saa nähä osaako ees tukiliivin laittoa.
Tässä siis viikko yritetään olla rasittamatta selkää. Kaikki kotihommat on jätettävä, ku kumartuminen on kaikkein pahin asento. Miten teet kotitöitä kumartumatta? Pyykit, tiskikone, imurointi, sängyn petaus, nou kän duu! Eikä se makaaminenkaan hääviä ole, saati kävely, eli mitä mä teen! Istun :D
Asiasta toiseen. Tiistaina on rakenneultra. Siitä lisää sitten silloin! :))
Lääkäri meinas, et raskaus aiheutti selkäsäryn, mut luulen, et enempi sitä aiheutti parin vuoden työtauko. Liitoskipuja ne ei kuitenkaan ole. Sängyssä ei enää olla käännytä, kun vasen puoli on aivan oikosulus. HIEROJAA! :D
Oli muuten onnistunut lääkärissä käynti. Kerrankin siellä oikein tutkittiin, eikä vain oletettu, että tämä se on. Sain kävellä varpailla ja kantapäillä, refleksit kokeiltiin pitkin jalkoja ja tunnot lonkista ja jaloista. Kipu kohdat etittiin. Fysioterapiastakin oli puhe, mutta kaikki on lomalla, eikä tiedä kuinka kauaksi ajat oikein menee. Käyn hakemassa tänään tukiliivin vähän avuksi, ja eikähän sen sovittaja osaa jotenki selkääkin tutkia. Toivon mukaan. Kuulosti vaan todella veemäiseltä puhelimes, et saa nähä osaako ees tukiliivin laittoa.
Tässä siis viikko yritetään olla rasittamatta selkää. Kaikki kotihommat on jätettävä, ku kumartuminen on kaikkein pahin asento. Miten teet kotitöitä kumartumatta? Pyykit, tiskikone, imurointi, sängyn petaus, nou kän duu! Eikä se makaaminenkaan hääviä ole, saati kävely, eli mitä mä teen! Istun :D
Asiasta toiseen. Tiistaina on rakenneultra. Siitä lisää sitten silloin! :))
perjantai 7. kesäkuuta 2013
Yllätys! :D
Anteeksi!
Työt on vienyt kaiken voiman, ettei ole jaksanut tänne kirjoitella. Vapaa päivät menee taas niin nopeaa, että ei aika riitä kirjoittamiseen. Mutta nyt revin aikaa ja istun hetkeksi. :)
Viikkoja on jo kertynyt. Ei mitään tietoa kuinka paljon :D 16 tai 17. Ens viikolla selviää, kun neuvolassa ne kerrotaan. Ekassa raskaudessa oli kyllä täysin selvillä mitkä viikot ja päivät on menossa, mutta nyt keskittyy (varmaan liikaakin) kaikkeen muuhun. En ole raskauteen "panostanut" yhtään. Onko se sitten hyvä vai huono, en tiedä. Mutta toisaalta ei ole hirveesti muutkaan raskaudesta hehkuttanu. Eikä toki tarvikaan. Ihmettelen vain kun ei töissäkään kukaan ole onnitellut, vaikka kaikki jo tietävät. Lisäksi se jo selvästi näkyy (tai turvotus keskittyy mahan alueelle), joten luulis et asiakkaat mainitsis, mut ei. Oliko se huomio vain tarkoitettu ekalle raskaudelle. Who knows? Toisaalta töissä asian täysin huomiotta jättäminen on saanut mut ei nyt häpeämään, mut olemaan nolona kuitenkin siitä et oon raskaana. Toki ylpeänä kuljen siä maha pystys, mut silti selkä kumaras et anteeksiettätulinauttamaanteitävaikkaoonkiraskaana.
Lisäksi töis on ruvennu ärsyttämään se (johtuuko seki sit raskaudesta ja ihanasta hormonaalisesta toiminnasta), et mua kohdellaan kuin lasta. Oon nuota samoja asioita tehny työkseni jo yli 5 vuotta ja olen tässä parissa viikossa saanut jo oman rutiinin talon tavoille, niin silti mua muistutetaan päivän selvistä asioista, asioista mitä teen päivittäin omalla rytmilläni. Jatkuvasti ollaan sanomassa et tee tota ja tota, vaikka just oon seuraavaksi sitä tekemäs tai parhaillaan. Ja sit mikään ei oo hyvä, kaiken teen väärin yms yms. Hoh! Mullakin voi se asennevamma olla, tai sit pomolla. En tiä. No se siitä.
Sit raskauteen...
Maha tosiaan jo erottuu, ties kuinka iso siitä tulee. Tai sit oon vaan lihonu :D Ei vaan, paino ei oo juurikaan noussu, niin ku nousi ekas raskaudes, toki aikaa viä on!
Kauan odotettu rintojen aristuskin alkoi, mitä odotin jo paljon aiemmin. On olovana jo sekin helpottanu. Liikkeitä tuntui jo ennen töihin menoa, mutta ne yhtäkkiä katosi, kun oli töissä hetken ollu. Mut nyt tuntuu jo töissä ollessakin.
Täs on ollu aika pitkä väli neuvolan välillä, kun jouduin työvuorojen takia sitä siirtämään. Vähän jo mietityttää et onko kaikki ok. Toki liikehdintä viestii hyvää, ja ulospäinkin ne jo tuntee. Ainut asia mistä vois olla huolissaan niin töissä pöytiä pyyhkiessä supistaa (ehkä, en muista onko se sitä :D). Vähemmälle oon sitä jättänyt.
Varmasti oon miettiny paljon muutakin kirjotettavaa, mut nyt ei muistu mieleen. Niistä lisää hamassa tulevaisuudessa! :)
Kivaa viikonloppua kaikille!
Työt on vienyt kaiken voiman, ettei ole jaksanut tänne kirjoitella. Vapaa päivät menee taas niin nopeaa, että ei aika riitä kirjoittamiseen. Mutta nyt revin aikaa ja istun hetkeksi. :)
Viikkoja on jo kertynyt. Ei mitään tietoa kuinka paljon :D 16 tai 17. Ens viikolla selviää, kun neuvolassa ne kerrotaan. Ekassa raskaudessa oli kyllä täysin selvillä mitkä viikot ja päivät on menossa, mutta nyt keskittyy (varmaan liikaakin) kaikkeen muuhun. En ole raskauteen "panostanut" yhtään. Onko se sitten hyvä vai huono, en tiedä. Mutta toisaalta ei ole hirveesti muutkaan raskaudesta hehkuttanu. Eikä toki tarvikaan. Ihmettelen vain kun ei töissäkään kukaan ole onnitellut, vaikka kaikki jo tietävät. Lisäksi se jo selvästi näkyy (tai turvotus keskittyy mahan alueelle), joten luulis et asiakkaat mainitsis, mut ei. Oliko se huomio vain tarkoitettu ekalle raskaudelle. Who knows? Toisaalta töissä asian täysin huomiotta jättäminen on saanut mut ei nyt häpeämään, mut olemaan nolona kuitenkin siitä et oon raskaana. Toki ylpeänä kuljen siä maha pystys, mut silti selkä kumaras et anteeksiettätulinauttamaanteitävaikkaoonkiraskaana.
Lisäksi töis on ruvennu ärsyttämään se (johtuuko seki sit raskaudesta ja ihanasta hormonaalisesta toiminnasta), et mua kohdellaan kuin lasta. Oon nuota samoja asioita tehny työkseni jo yli 5 vuotta ja olen tässä parissa viikossa saanut jo oman rutiinin talon tavoille, niin silti mua muistutetaan päivän selvistä asioista, asioista mitä teen päivittäin omalla rytmilläni. Jatkuvasti ollaan sanomassa et tee tota ja tota, vaikka just oon seuraavaksi sitä tekemäs tai parhaillaan. Ja sit mikään ei oo hyvä, kaiken teen väärin yms yms. Hoh! Mullakin voi se asennevamma olla, tai sit pomolla. En tiä. No se siitä.
Sit raskauteen...
Maha tosiaan jo erottuu, ties kuinka iso siitä tulee. Tai sit oon vaan lihonu :D Ei vaan, paino ei oo juurikaan noussu, niin ku nousi ekas raskaudes, toki aikaa viä on!
Kauan odotettu rintojen aristuskin alkoi, mitä odotin jo paljon aiemmin. On olovana jo sekin helpottanu. Liikkeitä tuntui jo ennen töihin menoa, mutta ne yhtäkkiä katosi, kun oli töissä hetken ollu. Mut nyt tuntuu jo töissä ollessakin.
Täs on ollu aika pitkä väli neuvolan välillä, kun jouduin työvuorojen takia sitä siirtämään. Vähän jo mietityttää et onko kaikki ok. Toki liikehdintä viestii hyvää, ja ulospäinkin ne jo tuntee. Ainut asia mistä vois olla huolissaan niin töissä pöytiä pyyhkiessä supistaa (ehkä, en muista onko se sitä :D). Vähemmälle oon sitä jättänyt.
Varmasti oon miettiny paljon muutakin kirjotettavaa, mut nyt ei muistu mieleen. Niistä lisää hamassa tulevaisuudessa! :)
Kivaa viikonloppua kaikille!
maanantai 6. toukokuuta 2013
Puolen tunnin "rauha"
Oon saanu muutamia huomautuksia blogini ulkomuodosta. En ymmärrä mitä olen väärin tehnyt, kun itsellä teksti näkyy aivan selvästi, silloinkin kun en ole kirjautuneena, mutta muilla ilmeisesti tekstitys on epäselvää. Ei mene mun jakeluun! :D Lisäksi tiedän, että olen muutaman lukijan lukulistalla, silti mulla näkyy, että yksi lukija. Käsittämätöntä! Ehkä oon vaan tyhmä :P
Talon muu väki lähti hakemaan koululaista, joten meitsi sit laitto kalakeiton kiehumaan ja tulin muokkaileen blogini. Aika on rajallista ja tämä on päivän ainut hetki, kun saan rauhas olla! :)
Mies oli aamulla kotona ollessaan siivonnut talon, joten sekään ei jääny mun kontille.
Kävin aamulla työkkärissä ammatinvalintapsykologilla. Tarkoituksena oli, että saisin sieltä osviittaa mihin alalle soveltuisin parhaiten ja mikä olisi mielenkiintoista. Aikaisemmin mulle kerrottiin, että siihen on erinäisiä testejä, jotka tuolla käydään läpi, katsotaan tarkemmin koulumenestystä ym. Mitään sellaista ei kuitenkaan tehty. Sain pari nettisivua, joissa voin omatoimisesti käydä tekemässä testejä ja niiden perusteella sitten katsoa mikä ala itelle soveltuu. Aika typerää! Istuin siellä tunnin, vaikka asian olisi voinut hoitaa viidessä minuutissa.
Tarkoituksena on kuitenkin tuleva työ hoitaa kunnialla ja ensi vaikutelman perusteella voisin taloon jäädä pidemmäksikin aikaa. Katsotaan nyt mitä tuleman pitää.
Raskauden kanssa ei ole tullut mitään muutoksia. Maha tietenkin kasvaa. Ja mahdollisesti liikkeitäkin jo tunnettavissa. Alkuväsymyksestä on selvitty ja päivät jaksaa paremmin ilman lepotaukojakin. Vaatteetkaan ei enää ahdista, vaikka tiukkenevat entisestään. Viikkoja on nyt 13+3.
Ainut huolenaihe nyt toistaiseksi on, kuinka asian ilmoitan töihin. Tunnollinen kun olen kertoisin heti, kun sopimus tehdään, mutta siinäkin on riskinsä.
Muutaman tunnin kuluttua (ruokatauko)...
Tosi hyvän keiton tein :P Nam! Nyt on perhe ravittu, lapset leikkii ja isäntä elpaa.
Saatiin neidille melki naapurista hoitopaikka, minkä ajattelin näin sivukylällä olevan mahdotonta. Tällä viikolla pitäs käydä tutustumas hoitajaan ja toivottavasti hoidettaviin :)
Ei mulla varmaan tällä erin muuta ollukaan :DD
Talon muu väki lähti hakemaan koululaista, joten meitsi sit laitto kalakeiton kiehumaan ja tulin muokkaileen blogini. Aika on rajallista ja tämä on päivän ainut hetki, kun saan rauhas olla! :)
Mies oli aamulla kotona ollessaan siivonnut talon, joten sekään ei jääny mun kontille.
Kävin aamulla työkkärissä ammatinvalintapsykologilla. Tarkoituksena oli, että saisin sieltä osviittaa mihin alalle soveltuisin parhaiten ja mikä olisi mielenkiintoista. Aikaisemmin mulle kerrottiin, että siihen on erinäisiä testejä, jotka tuolla käydään läpi, katsotaan tarkemmin koulumenestystä ym. Mitään sellaista ei kuitenkaan tehty. Sain pari nettisivua, joissa voin omatoimisesti käydä tekemässä testejä ja niiden perusteella sitten katsoa mikä ala itelle soveltuu. Aika typerää! Istuin siellä tunnin, vaikka asian olisi voinut hoitaa viidessä minuutissa.
Tarkoituksena on kuitenkin tuleva työ hoitaa kunnialla ja ensi vaikutelman perusteella voisin taloon jäädä pidemmäksikin aikaa. Katsotaan nyt mitä tuleman pitää.
Raskauden kanssa ei ole tullut mitään muutoksia. Maha tietenkin kasvaa. Ja mahdollisesti liikkeitäkin jo tunnettavissa. Alkuväsymyksestä on selvitty ja päivät jaksaa paremmin ilman lepotaukojakin. Vaatteetkaan ei enää ahdista, vaikka tiukkenevat entisestään. Viikkoja on nyt 13+3.
Ainut huolenaihe nyt toistaiseksi on, kuinka asian ilmoitan töihin. Tunnollinen kun olen kertoisin heti, kun sopimus tehdään, mutta siinäkin on riskinsä.
Muutaman tunnin kuluttua (ruokatauko)...
Tosi hyvän keiton tein :P Nam! Nyt on perhe ravittu, lapset leikkii ja isäntä elpaa.
Saatiin neidille melki naapurista hoitopaikka, minkä ajattelin näin sivukylällä olevan mahdotonta. Tällä viikolla pitäs käydä tutustumas hoitajaan ja toivottavasti hoidettaviin :)
Ei mulla varmaan tällä erin muuta ollukaan :DD
tiistai 30. huhtikuuta 2013
Selvä valinta
Aika on taas yhtäkkiä ruvennut lentämään. Nyt on jo ensimmäinen ultra takana ja kaksi neuvola kertaa. Viikot 12+5.
Ultrassa kaikki näytti hyvältä. Itsepäinen lapsi jälleen tulossa, kun ei niskaansa meinannut meille näyttää. Sama oli esikoisen kanssa ja aikas omatahtonen neitonen sieltä tuli :D <3 Kuvittelin aivan et se eka ultra oli se ärsyttävä ronkkimis ultra, mutta se onkin vasta edessä. Aika saatiin juhannuksen jälkeen. Yksi päivä saatiin lisää viikkoihin, joten ei laskettu aika muuttunut.
Ärsyttävintä koko raskaudessa on tuo ronkkiminen. En tykkää siitä yhtään, ja kun se jatku mulla pitkään vielä synnytyksen jälkeenkin. Edellinen synnytys oli kivulias ja vaati pitkän hoitoajan, joten raskauden jälkiä seurattiin aika aktiivisesti. Ymmärtäähän sen, mutta inhottavaa silti. (btw, maailman ärsyttävimmät sanat on pimppi, vagina, pillu, alapää ynnä muut siihen liittyvät, siksi puhun kauniisti kiertoilmauksin)
Neuvolassa oltiin eilen kaksistaan neidin kanssa. Kuunneltiin ekaa kertaa nyt sydänäänet. Kun menin makuulleni siihen tutkimussängylle, niin neidille tuli hätääntyny katse ja kädet nousi ja sano et siliin. En voinut sitä siihen tietenkään ottaa. Sit alko sydänäänet kuulua, niin ei enää pokka pitänyt neidin ilmeiden kanssa. :D Siinä hänkin rupes vielä nauramaan ja itellä ei nauru meinannut loppua. :D Hassu tilanne, missä olis varmaan pitänyt olla paikan päällä.
Nyt on kyllä ihana terveydenhoitaja mulla, jolle voi kaikki huolensa jakaa, ja joka tuntuu niitä aika hyvin ymmärtävän. Raskauden puolesta ei huolia ole, mutta taloudellinen tilanne on aika heikko isännän töiden menetysten takia. Mutta suunta on ylöspäin...
Sain nimittäin töitä! :) Työkkäriltä tuli työtarjous, joka vaikutti oikeen mielenkiintoiselta. Isännän kans otettiin sit keskustelun alle aihe mun töihin paluusta ja kannustavalla asenteella se sai mut soittamaan seuraavana päivänä työpaikalle. Haastattelu sovittiin seuraavalle päivälle. Ei ole hetkeen kyllä jännittänyt niin paljon. Pelkäsin jo masukin puolestakin, et kuinka se kestää. ;P Mutta paikalle päästyäni jännitys lakkas ja annoin itsestäni ilmeisesti oikeinkin hyvän kuvan! :) Soitto tuli sitä seuraavana päivänä, että paikka on sun! :D Olin kuulemma selvä valinta. Kivasti sanottu ja nosti kyllä itsetunnon kattoon. Innolla ootetaan jo ekaa päivää, joka alkaa heti, kun neidolle saadaan hoitopaikka. Isäntä lupas osittain olla lapsen kanssa kotona ainakin heinäkuulle asti. Päästään pienemmillä päivähoitomaksuilla. Toivottavasti vaan se hoitopaikka järjestyy. Huonolta ainakin vielä vaikuttaa, koska eilen ei ollut ketään paikalla, kun kävin hakemuksen viemässä ja tänään ei vastata puhelimeen. :/
Työmaa on ihanan persoonallinen, vanha kartano, missä tarjoillaan päivittäin lounas. Siellä voi myös järjestää eri kokoisia juhlia, ja monet häät onkin kesälle tiedossa. Jei! :) Joku 45 km pitää päivittäin vaan ajella, mutta saman verran ajelin kun olin edellisen kerrankin töissä.
Mut on valittu, mut mäki oon tehny vähä valintoja. Sanokaa vaan, että olen ajoissa, mutta oon jo asiasta päättäny ennen raskautta. Nimittäin seuraavan lapsen kummit :D Otin asian vaan nyt isännän kanssa puheeksi ja hälle kanssa sopi nämä ihmiset :) Pitäisi vain vielä asianomaisille kertoa asiasta. Onko vielä liian aikaista? Oon vaan niin innoissani jo kertomassa :D Saavat jännittää enemmän raskauden aikana jo :D
Viikonlopulle on bonuslapsella tiedossa kaverisynttärit, johon poika viedään. Sain siinä sitten idean viedä neidinkin hoitoon ja lähteä viereiselle paikkakunnalle autonäyttelyyn ja syömään, toivon mukaan isännän kanssa. Siellä pari tuntia ihan rauhassa tekee hyvää! Ansaittu tauko ja ikävä jo muiden tekemää ruokaa, varsinkin ravintolaruokaa. Paikka on jo tiedossa ja samoin ruoka! :D Niitä himoitaan sitten lauantaihin asti. Sitä siis odotellaan. :)
Huomenna pitäs ekaa kertaa käydä katsomassa paikallinen vapputori ja syödä paljon munkkeja ja juoda simaa (jota muuten tein ekaa kertaa ja on hyvää)
Oikein riehakkaan värikästä vappua lukijoille! :)
Ultrassa kaikki näytti hyvältä. Itsepäinen lapsi jälleen tulossa, kun ei niskaansa meinannut meille näyttää. Sama oli esikoisen kanssa ja aikas omatahtonen neitonen sieltä tuli :D <3 Kuvittelin aivan et se eka ultra oli se ärsyttävä ronkkimis ultra, mutta se onkin vasta edessä. Aika saatiin juhannuksen jälkeen. Yksi päivä saatiin lisää viikkoihin, joten ei laskettu aika muuttunut.
Ärsyttävintä koko raskaudessa on tuo ronkkiminen. En tykkää siitä yhtään, ja kun se jatku mulla pitkään vielä synnytyksen jälkeenkin. Edellinen synnytys oli kivulias ja vaati pitkän hoitoajan, joten raskauden jälkiä seurattiin aika aktiivisesti. Ymmärtäähän sen, mutta inhottavaa silti. (btw, maailman ärsyttävimmät sanat on pimppi, vagina, pillu, alapää ynnä muut siihen liittyvät, siksi puhun kauniisti kiertoilmauksin)
Neuvolassa oltiin eilen kaksistaan neidin kanssa. Kuunneltiin ekaa kertaa nyt sydänäänet. Kun menin makuulleni siihen tutkimussängylle, niin neidille tuli hätääntyny katse ja kädet nousi ja sano et siliin. En voinut sitä siihen tietenkään ottaa. Sit alko sydänäänet kuulua, niin ei enää pokka pitänyt neidin ilmeiden kanssa. :D Siinä hänkin rupes vielä nauramaan ja itellä ei nauru meinannut loppua. :D Hassu tilanne, missä olis varmaan pitänyt olla paikan päällä.
Nyt on kyllä ihana terveydenhoitaja mulla, jolle voi kaikki huolensa jakaa, ja joka tuntuu niitä aika hyvin ymmärtävän. Raskauden puolesta ei huolia ole, mutta taloudellinen tilanne on aika heikko isännän töiden menetysten takia. Mutta suunta on ylöspäin...
Sain nimittäin töitä! :) Työkkäriltä tuli työtarjous, joka vaikutti oikeen mielenkiintoiselta. Isännän kans otettiin sit keskustelun alle aihe mun töihin paluusta ja kannustavalla asenteella se sai mut soittamaan seuraavana päivänä työpaikalle. Haastattelu sovittiin seuraavalle päivälle. Ei ole hetkeen kyllä jännittänyt niin paljon. Pelkäsin jo masukin puolestakin, et kuinka se kestää. ;P Mutta paikalle päästyäni jännitys lakkas ja annoin itsestäni ilmeisesti oikeinkin hyvän kuvan! :) Soitto tuli sitä seuraavana päivänä, että paikka on sun! :D Olin kuulemma selvä valinta. Kivasti sanottu ja nosti kyllä itsetunnon kattoon. Innolla ootetaan jo ekaa päivää, joka alkaa heti, kun neidolle saadaan hoitopaikka. Isäntä lupas osittain olla lapsen kanssa kotona ainakin heinäkuulle asti. Päästään pienemmillä päivähoitomaksuilla. Toivottavasti vaan se hoitopaikka järjestyy. Huonolta ainakin vielä vaikuttaa, koska eilen ei ollut ketään paikalla, kun kävin hakemuksen viemässä ja tänään ei vastata puhelimeen. :/
Työmaa on ihanan persoonallinen, vanha kartano, missä tarjoillaan päivittäin lounas. Siellä voi myös järjestää eri kokoisia juhlia, ja monet häät onkin kesälle tiedossa. Jei! :) Joku 45 km pitää päivittäin vaan ajella, mutta saman verran ajelin kun olin edellisen kerrankin töissä.
Mut on valittu, mut mäki oon tehny vähä valintoja. Sanokaa vaan, että olen ajoissa, mutta oon jo asiasta päättäny ennen raskautta. Nimittäin seuraavan lapsen kummit :D Otin asian vaan nyt isännän kanssa puheeksi ja hälle kanssa sopi nämä ihmiset :) Pitäisi vain vielä asianomaisille kertoa asiasta. Onko vielä liian aikaista? Oon vaan niin innoissani jo kertomassa :D Saavat jännittää enemmän raskauden aikana jo :D
Viikonlopulle on bonuslapsella tiedossa kaverisynttärit, johon poika viedään. Sain siinä sitten idean viedä neidinkin hoitoon ja lähteä viereiselle paikkakunnalle autonäyttelyyn ja syömään, toivon mukaan isännän kanssa. Siellä pari tuntia ihan rauhassa tekee hyvää! Ansaittu tauko ja ikävä jo muiden tekemää ruokaa, varsinkin ravintolaruokaa. Paikka on jo tiedossa ja samoin ruoka! :D Niitä himoitaan sitten lauantaihin asti. Sitä siis odotellaan. :)
Huomenna pitäs ekaa kertaa käydä katsomassa paikallinen vapputori ja syödä paljon munkkeja ja juoda simaa (jota muuten tein ekaa kertaa ja on hyvää)
Oikein riehakkaan värikästä vappua lukijoille! :)
keskiviikko 24. huhtikuuta 2013
Persilja
Monia himotuksia tullu jo vastaan, mut ei ne tunnu kauaa kestävän. Ekaksi oli tomaatti, jota piti saada joka leivällä. Nyt on persilja, jota ostin pöytäkasviksi. Yleensä käytän ruukun loppuun ja heitän pois, mut nyt se saa kasvaa ja versota lisää itseään! Sitä sit käytetään joka ruuassa ja leivän päällä, salaateis! Toimii! Valkosipuli oli kanssa yhdessä vaiheessa, mutta kummasti ne jää.
Eniten on suolainen maistunut. Jos jotakin himoittoo nii se on ennemmin suolasta ku makiaa.
Nyt on kiikarissa uusia tuulia. Luulen, että mielenterveyteni kannalta olisi aivan kiva päästä käymään työmaailmassa, ennen kun jään taas pitkäksi aikaa kotiin. Ja paikkaakin on jo tarjottu, tänään selvitän siitä lisää ja ilmoitan asiasta myöhemmin. Saisi esikoinenkin leikkikavereita ja minä aikuista seuraa ja tärkeimpänä, aikaa itselleni. Odotan jo todella innoissani, koska paikka on erilainen kuin yleensä (kouluaikana sai tuollaisissa paikoissa olla viimeksi) ja uudella paikkakunnalla. Pitää sit vaan keksiä hienotunteinen tapa hoitaa asia. Työhön pystyn, vaikka raskaana olenkin! Tuosta on tullu ennenkin tapeltua :/
Samalla odotellaan perjantain saapuvan. Tuntuu et ultran jälkeen voi vasta huokaista, kun siä saa niin paljon tarkempaa tietoa kun aiemmin. Meinas olla vaan amma ongelma, mutta siitäkin selvittiin.
Viikkoja jo 11+5. Nyt se aika on ruvennu menemään. Kunhan ei mee liian nopeaa! :)
Eniten on suolainen maistunut. Jos jotakin himoittoo nii se on ennemmin suolasta ku makiaa.
Nyt on kiikarissa uusia tuulia. Luulen, että mielenterveyteni kannalta olisi aivan kiva päästä käymään työmaailmassa, ennen kun jään taas pitkäksi aikaa kotiin. Ja paikkaakin on jo tarjottu, tänään selvitän siitä lisää ja ilmoitan asiasta myöhemmin. Saisi esikoinenkin leikkikavereita ja minä aikuista seuraa ja tärkeimpänä, aikaa itselleni. Odotan jo todella innoissani, koska paikka on erilainen kuin yleensä (kouluaikana sai tuollaisissa paikoissa olla viimeksi) ja uudella paikkakunnalla. Pitää sit vaan keksiä hienotunteinen tapa hoitaa asia. Työhön pystyn, vaikka raskaana olenkin! Tuosta on tullu ennenkin tapeltua :/
Samalla odotellaan perjantain saapuvan. Tuntuu et ultran jälkeen voi vasta huokaista, kun siä saa niin paljon tarkempaa tietoa kun aiemmin. Meinas olla vaan amma ongelma, mutta siitäkin selvittiin.
Viikkoja jo 11+5. Nyt se aika on ruvennu menemään. Kunhan ei mee liian nopeaa! :)
tiistai 16. huhtikuuta 2013
Hajuja ja makuja
Ruokailuun liittyvä pahoinvointi taisi ollakin ihan tavallista mahatautia. Ei sekään kivaa siis ole, varsinkaan kun on toisen kerran tänä vuonna. Olen kuitenkin ainut taloudesta, joka on ollut kipeänä, onneksi!
Ruokaa tekee silti mieli, mut ei paljoa pysty syömään, kun maha tulee välittömästi kipeäksi. Sit ollaan sängyn omia seuraavaan nälkään asti, kunnen sama alkaa uudestaan.
Tänään on jo kuitenkin paljon energisempi olo, ei oo tarvinnu nukkumaankaan mennä, ainakaan vielä!
Makuaisti on herkistynyt todella paljon. Tehtiin riisiä ja kanaa lauantaina ja siihen Uncle Ben's sweet thai soosi kylkeen, niin appajee kun oli muka tulista. En voinu syödä annosta edes kokonaan, kun poltti niin lujaa. Ennen ei mitään ongelmaa. Eilen tein Lindströmin pihvejä ja normaalisti sinapilla maustan pihvini, niin en mausta enää. Liian tujua. Kyllon herkkää!
Ja kaiken lisäksi se pulled pork muka vieläkin haisee jääkaapis, vaikka siitä on viikkoja kun se on sieltä otettu pois. Pitää vissiin hyllyt pestä. Lämmintä vettä ootellessa.
Nyt pitää jotain saada napaan. Eilisiä pihviä siis, ilman sinappia!
Ruokaa tekee silti mieli, mut ei paljoa pysty syömään, kun maha tulee välittömästi kipeäksi. Sit ollaan sängyn omia seuraavaan nälkään asti, kunnen sama alkaa uudestaan.
Tänään on jo kuitenkin paljon energisempi olo, ei oo tarvinnu nukkumaankaan mennä, ainakaan vielä!
Makuaisti on herkistynyt todella paljon. Tehtiin riisiä ja kanaa lauantaina ja siihen Uncle Ben's sweet thai soosi kylkeen, niin appajee kun oli muka tulista. En voinu syödä annosta edes kokonaan, kun poltti niin lujaa. Ennen ei mitään ongelmaa. Eilen tein Lindströmin pihvejä ja normaalisti sinapilla maustan pihvini, niin en mausta enää. Liian tujua. Kyllon herkkää!
Ja kaiken lisäksi se pulled pork muka vieläkin haisee jääkaapis, vaikka siitä on viikkoja kun se on sieltä otettu pois. Pitää vissiin hyllyt pestä. Lämmintä vettä ootellessa.
Nyt pitää jotain saada napaan. Eilisiä pihviä siis, ilman sinappia!
lauantai 13. huhtikuuta 2013
10+1
Hohhoijaa ja huoh!
Mä en käsitä mistä tätä väsymystä piisaa! Pakko olis kahdet päikkärit päiväs vetää että jaksaa. Arvatkaapa vaan onnistuuko. Isäntää ei juuri ole kotona näkynyt auttamassa, vaan meitsin on pakko sitkutella menemään. Kotitöitä ei juuri ole tehty, ei kertakaikkiaan jaksa! Ärsyttävää. Mut eikö sitä sanota et kehoaan on kuunneltava ja minähän kuuntelen; ja se huutaa LEPÄÄ!!! :D
Yhet unet onneksi kuitenkin saan esikoisen päikkäreiden aikaan. Toki silloinkaan en nukahda vaan olen jossain ihme horroksessa, eikä se juuri auta väsymykseen :/ Aika hyvin täs on kuitenkin pärjätty, ilman pahempia hermoromahduksia! :) Ja toivon, että pahin on jo takana. Ainakin viimeksi väsymys meni ohi viimeistään 12 viikolla.
Nyt on jo eka neuvolakin takana. Täällä on ihana, kun ultrataan jo ekassa neuvolassa. Huomattavasti helpompi olo ku siellä vatsassa varmasti on jotain. Siellä sillä sydän sykkii ja kaikki näytti hyvältä. Seulontaultra olisikin sitten 26.4. missä varmistuu paljon muuta. Sitä odotellessa! Ainut ongelma tällä hetkellä on amman saanti neidille. Aika on jo ennen yhdeksää aamulla, jolloin kaikki on varmasti töissä. :/ No, pari ässää on hihassa, joten katsotaan.
Neuvolasta sai taas ihanan kasan kaikkea pikku printtiä luettavaksi. Ei kyllä ole tullu kasaa edes avattua. En tiä miksei nyt niin kiinnosta mitä tapahtuu juuri kyseisellä viikolla. Ehkä sekin laitetaan väsymyksen piikkiin. Mitään ylimääräistä en kyl oikeesti tee.. :/
Pari uutta oirettakin on jälleen tullut. Samat oli ekassa raskaudessakin. Kun on nälkä, niin ruokaa on saatava välittömästi, muuten ruuan jälkeen tulee huono olo. Sitten ku ite on vastuus ruuan teosta, jota teen neidin tarpeiden mukaan, niin onhan se huono olo sitten joka aterian jälkeen. En tykkää! Koko ajan sais olla napostelemas jotain ja en tykkä siitäkään.
Toinen oire on, et mahan päällä ei voi pitää mitään kireetä. Olin eilen aamullakin lähös perhekahvilaan ja vedin mammafarkut jalkaan, ja siihen päälle aika tiukan topin. Ei menny kauaa, ku oli todella huono olo. En ekaksi ees hoksannut mistä se johtuu, mut luovuttuani ajatuksesta lähteä kahvilaan ja vaihdettuani vaatteet, olo helpotti. Tänään tunnin jaksoin niillä vaatteilla käydä asioilla. Tosi kiva sit kulkea jossain lökäreis. Muistaakseni viimeksikin tuota "ahistusta" mulla oli, mut ei se enää loppu vaihees vaivannu, ku oli melki koko ajan kireis vaatteis, et vatsa varmasti näky xD Ja joo.. mammavaatteet on jo kovas käytös. Sen verran turvottaa, että huhhuh!
Mä en käsitä mistä tätä väsymystä piisaa! Pakko olis kahdet päikkärit päiväs vetää että jaksaa. Arvatkaapa vaan onnistuuko. Isäntää ei juuri ole kotona näkynyt auttamassa, vaan meitsin on pakko sitkutella menemään. Kotitöitä ei juuri ole tehty, ei kertakaikkiaan jaksa! Ärsyttävää. Mut eikö sitä sanota et kehoaan on kuunneltava ja minähän kuuntelen; ja se huutaa LEPÄÄ!!! :D
Yhet unet onneksi kuitenkin saan esikoisen päikkäreiden aikaan. Toki silloinkaan en nukahda vaan olen jossain ihme horroksessa, eikä se juuri auta väsymykseen :/ Aika hyvin täs on kuitenkin pärjätty, ilman pahempia hermoromahduksia! :) Ja toivon, että pahin on jo takana. Ainakin viimeksi väsymys meni ohi viimeistään 12 viikolla.
Nyt on jo eka neuvolakin takana. Täällä on ihana, kun ultrataan jo ekassa neuvolassa. Huomattavasti helpompi olo ku siellä vatsassa varmasti on jotain. Siellä sillä sydän sykkii ja kaikki näytti hyvältä. Seulontaultra olisikin sitten 26.4. missä varmistuu paljon muuta. Sitä odotellessa! Ainut ongelma tällä hetkellä on amman saanti neidille. Aika on jo ennen yhdeksää aamulla, jolloin kaikki on varmasti töissä. :/ No, pari ässää on hihassa, joten katsotaan.
Neuvolasta sai taas ihanan kasan kaikkea pikku printtiä luettavaksi. Ei kyllä ole tullu kasaa edes avattua. En tiä miksei nyt niin kiinnosta mitä tapahtuu juuri kyseisellä viikolla. Ehkä sekin laitetaan väsymyksen piikkiin. Mitään ylimääräistä en kyl oikeesti tee.. :/
Pari uutta oirettakin on jälleen tullut. Samat oli ekassa raskaudessakin. Kun on nälkä, niin ruokaa on saatava välittömästi, muuten ruuan jälkeen tulee huono olo. Sitten ku ite on vastuus ruuan teosta, jota teen neidin tarpeiden mukaan, niin onhan se huono olo sitten joka aterian jälkeen. En tykkää! Koko ajan sais olla napostelemas jotain ja en tykkä siitäkään.
Toinen oire on, et mahan päällä ei voi pitää mitään kireetä. Olin eilen aamullakin lähös perhekahvilaan ja vedin mammafarkut jalkaan, ja siihen päälle aika tiukan topin. Ei menny kauaa, ku oli todella huono olo. En ekaksi ees hoksannut mistä se johtuu, mut luovuttuani ajatuksesta lähteä kahvilaan ja vaihdettuani vaatteet, olo helpotti. Tänään tunnin jaksoin niillä vaatteilla käydä asioilla. Tosi kiva sit kulkea jossain lökäreis. Muistaakseni viimeksikin tuota "ahistusta" mulla oli, mut ei se enää loppu vaihees vaivannu, ku oli melki koko ajan kireis vaatteis, et vatsa varmasti näky xD Ja joo.. mammavaatteet on jo kovas käytös. Sen verran turvottaa, että huhhuh!
maanantai 25. maaliskuuta 2013
Julki
Viime viikolla siskoni sai olla ensimmäinen, joka kuuli raskaudesta. Eilen kerroin vanhemmilleni. Nyt vähän kaduttaa, et olis voinu vielä odottaa. Mikään ei ole kuitenkaa vielä varmaa. Toki oireet puhuu puolestaan. Ja niitähän tuntuu olevan.
Pahimpana varmaan tuo etominen, jota hajuaistin parantuminen ei auta asiaa yhtään.
Jalostajan hernekeittoa lämmitin joku aika sitten ja se haisi kyllä niin pahalle, ettei tarvitse sitä hetkeen syödä. Toinen oli viime viikolla tekemäni pulled pork, joka alku vaiheessa tuoksui oikein houkuttelevalta, mutta kun sitä sen seitsemän tuntia haisteli, kun uunissa valmistui, niin eipä tullut sitä edes maistettua. Ja nyt se haisee jääkaapissa ja odottaa et mies sen söis. Ei paljon huvita jääkaapilla käydä.
Viimeksi himoitsin suolaisia ruokia ja sainkin syödä niitä töissä vaikka millä mitalla. Nyt himoitsen siellä tekemääni yhtä bravuuria, mitä ei saa listalta. Joten en saa sitä tilattua, varsinkaan kun en kyseisessä paikassa enää työskentele. Myös makeanhimoni on kasvanut ja herkkupullia pitäis saada. Yleensä kyllä leivon paljon, mutta nyt ei ole huvittanut. Ehkä parempi nii, ettei paino nousisi sitä 20 kg tällä kertaa. Viimeksi oli töiden puolesta hyötyliikuntaa vaikka millä mitalla, mutta nyt sitä ei ole. Ei tuu lenkkeiltyäkään hirveästi. Toivon mukaan saisin pyörän kaivettua varastosta maan sulettua. Helpompi lapsen kanssa liikkua kun saa sen penkkiin kiinnitettyä taakse. En kyllä halua 100 kiloseksi mötikäksi. Tosi epämukava olo jo tällä painolla.
No tässä varmaan tulee olemaan lapseni, joten saa ruveta tosissaan pudottamaan synnytyksen jälkeen painoa. :)
Pahimpana varmaan tuo etominen, jota hajuaistin parantuminen ei auta asiaa yhtään.
Jalostajan hernekeittoa lämmitin joku aika sitten ja se haisi kyllä niin pahalle, ettei tarvitse sitä hetkeen syödä. Toinen oli viime viikolla tekemäni pulled pork, joka alku vaiheessa tuoksui oikein houkuttelevalta, mutta kun sitä sen seitsemän tuntia haisteli, kun uunissa valmistui, niin eipä tullut sitä edes maistettua. Ja nyt se haisee jääkaapissa ja odottaa et mies sen söis. Ei paljon huvita jääkaapilla käydä.
Viimeksi himoitsin suolaisia ruokia ja sainkin syödä niitä töissä vaikka millä mitalla. Nyt himoitsen siellä tekemääni yhtä bravuuria, mitä ei saa listalta. Joten en saa sitä tilattua, varsinkaan kun en kyseisessä paikassa enää työskentele. Myös makeanhimoni on kasvanut ja herkkupullia pitäis saada. Yleensä kyllä leivon paljon, mutta nyt ei ole huvittanut. Ehkä parempi nii, ettei paino nousisi sitä 20 kg tällä kertaa. Viimeksi oli töiden puolesta hyötyliikuntaa vaikka millä mitalla, mutta nyt sitä ei ole. Ei tuu lenkkeiltyäkään hirveästi. Toivon mukaan saisin pyörän kaivettua varastosta maan sulettua. Helpompi lapsen kanssa liikkua kun saa sen penkkiin kiinnitettyä taakse. En kyllä halua 100 kiloseksi mötikäksi. Tosi epämukava olo jo tällä painolla.
No tässä varmaan tulee olemaan lapseni, joten saa ruveta tosissaan pudottamaan synnytyksen jälkeen painoa. :)
perjantai 22. maaliskuuta 2013
6+0
Nyt alkoi etoilu. Tai on jo kestänyt hetken.
Aamulla etoo, päivällä etoo, illalla etoo. Ei onneksi ole tarvinnut oksennella, vaikka olo on sellainen. Samaa oli viimeksikin, mutta lievempänä. Ruokaa on jo saatava säännöllisesti, muuten nälkyyskin saa etomaan.
Ennen join kahvia kolme kertaa päivässä pari kuppia kerralla. Nyt hyvä jos aamukahvin saan alas. Vois kokeilla teetä välillä. :)
Väsymys oli pari päivää poissa, mutta palasi pahempana takaisin. Johtuu varmaan siitä, kun olen koko päivän ollut yksinäni lapsen kanssa, joka kyllä imee voimia siinä missä mahassa oleva mötikkäkin. Päivällisen jälkeen oon niin valmis sänkyyn, mutta nukuppa kun ei toiselle ole ketään seuraksi. Ja oon sen takia siihen aikaa todella kiukkuinen. Poden huonoa omaatuntoa, koska en ystävällisemmästä päästä silloin ole. Pienikin kitinä saa suuttumuksen nousemaan. Olen itelleni kiukus, mutta eniten varmaan miehelle, kun ei hän ole apuna paikalla. Pitäs mennä ajois maate, jos se auttais ja nukkua silloin kun lapsi on päikkäreillä. Eihän se koskaan niin mee!
Olen vieläkin yhtä ymmälläni noista viikoista. Netin laskurit näyttää eriä, mitä ite laskin. Oon ihan sekasi niistä. No jahka neuvolas käynti alkaa, niin eikö ne varmat viikot sieltä löydy. Nyt olen siis seitsemännellä viikolla. Että menee hitaasti aika!
Aamulla etoo, päivällä etoo, illalla etoo. Ei onneksi ole tarvinnut oksennella, vaikka olo on sellainen. Samaa oli viimeksikin, mutta lievempänä. Ruokaa on jo saatava säännöllisesti, muuten nälkyyskin saa etomaan.
Ennen join kahvia kolme kertaa päivässä pari kuppia kerralla. Nyt hyvä jos aamukahvin saan alas. Vois kokeilla teetä välillä. :)
Väsymys oli pari päivää poissa, mutta palasi pahempana takaisin. Johtuu varmaan siitä, kun olen koko päivän ollut yksinäni lapsen kanssa, joka kyllä imee voimia siinä missä mahassa oleva mötikkäkin. Päivällisen jälkeen oon niin valmis sänkyyn, mutta nukuppa kun ei toiselle ole ketään seuraksi. Ja oon sen takia siihen aikaa todella kiukkuinen. Poden huonoa omaatuntoa, koska en ystävällisemmästä päästä silloin ole. Pienikin kitinä saa suuttumuksen nousemaan. Olen itelleni kiukus, mutta eniten varmaan miehelle, kun ei hän ole apuna paikalla. Pitäs mennä ajois maate, jos se auttais ja nukkua silloin kun lapsi on päikkäreillä. Eihän se koskaan niin mee!
Olen vieläkin yhtä ymmälläni noista viikoista. Netin laskurit näyttää eriä, mitä ite laskin. Oon ihan sekasi niistä. No jahka neuvolas käynti alkaa, niin eikö ne varmat viikot sieltä löydy. Nyt olen siis seitsemännellä viikolla. Että menee hitaasti aika!
perjantai 15. maaliskuuta 2013
Viikko sinne viikko tänne
En viäkää oikein pysy viikkokalenterin mukana. Oon siis tällä hetkellä kuudennella viikolla, mutta miksi se merkitään kuitenkin 7+0-7+6? En ymmärrä. Edelliseen tekstiinkin korjasin 5+5. :P (ja korjasin tänkin taas uudestaan oikein. Kuudesvko siis 5+0-5+6) :DD
Pahin on ohi. Flunssa vielä jatkuu, mutta taas kannetaan lapsen puolesta huolta. Esikoinen on kuumeessa, räkätaudissa ja kaiken lisäksi vielä molemmat korvat tulehtuneet. Oli aika raukan näköinen eilen kun sylissä vain makoili :/ Onneksi on tuo bonuslapsi ollu kans kotosalla (mahataudissa kylläkin), niin ne on yhdessä jaksanu jotain leikkiäkin. On se jännä, minkälainen side niille on syntynyt tässä kuukausien kuluessa. Valo syttyy aina neidin kasvoille kun isoveli tulee aamulla alas tai iltapäivällä koulusta. Vielä ei ole kuitenkaan havaittavissa ikävän merkkejä sinä aikana kun poika on äidillään. Ehkä sekin aika koittaa, varsinkin kun puheenlahja ja -ymmärrys kasvaa. Toki siihen mennessä on pienokainen rikastuttamassa elämäämme.
Jos olis tän oikeen suunnittelemalla suunnitellu, olisin halunnu et lapsi syntyis alkuvuodesta, viimeistään ennen kesää. Eipä kuitenkaan hirveesti haitannut vaikka syksyn lapsi tuleekin, olihan ensimmäinenkin! Taitavat vielä saada saman horoskoopinkin. Saa nähdä.
Keräsin tänään kirpparille lasten vanhoja vaatteita. Oon ne jo kertaalleen käynyt läpi, jättänyt ne itelle säästöön, mitkä sydäntä ovat lähellä ja muut pois. Kummasti sieltä nyt, kun tietää vauvan olevan tulossa, jäi lisää tavaraa käteen. Varooksi! :) Taidan tällä kertaa haluta tietää kumpi sieltä tulee, niin voi vähän ennakoida. Viimeksi jännitettiin loppuun asti.
Sais tämä auringonpaiste muuten jatkua siihen asti kun ollaan terveenä niin päästäis nauttimaan meidän pihan monista pulkkamäistä :))
Pahin on ohi. Flunssa vielä jatkuu, mutta taas kannetaan lapsen puolesta huolta. Esikoinen on kuumeessa, räkätaudissa ja kaiken lisäksi vielä molemmat korvat tulehtuneet. Oli aika raukan näköinen eilen kun sylissä vain makoili :/ Onneksi on tuo bonuslapsi ollu kans kotosalla (mahataudissa kylläkin), niin ne on yhdessä jaksanu jotain leikkiäkin. On se jännä, minkälainen side niille on syntynyt tässä kuukausien kuluessa. Valo syttyy aina neidin kasvoille kun isoveli tulee aamulla alas tai iltapäivällä koulusta. Vielä ei ole kuitenkaan havaittavissa ikävän merkkejä sinä aikana kun poika on äidillään. Ehkä sekin aika koittaa, varsinkin kun puheenlahja ja -ymmärrys kasvaa. Toki siihen mennessä on pienokainen rikastuttamassa elämäämme.
Jos olis tän oikeen suunnittelemalla suunnitellu, olisin halunnu et lapsi syntyis alkuvuodesta, viimeistään ennen kesää. Eipä kuitenkaan hirveesti haitannut vaikka syksyn lapsi tuleekin, olihan ensimmäinenkin! Taitavat vielä saada saman horoskoopinkin. Saa nähdä.
Keräsin tänään kirpparille lasten vanhoja vaatteita. Oon ne jo kertaalleen käynyt läpi, jättänyt ne itelle säästöön, mitkä sydäntä ovat lähellä ja muut pois. Kummasti sieltä nyt, kun tietää vauvan olevan tulossa, jäi lisää tavaraa käteen. Varooksi! :) Taidan tällä kertaa haluta tietää kumpi sieltä tulee, niin voi vähän ennakoida. Viimeksi jännitettiin loppuun asti.
Sais tämä auringonpaiste muuten jatkua siihen asti kun ollaan terveenä niin päästäis nauttimaan meidän pihan monista pulkkamäistä :))
keskiviikko 13. maaliskuuta 2013
5+5
Viikonloppu meni sairastellessa, enkä muista aikaa koska olisin ollut niin kipeä. Flunssa ja mahatauti, ei kovin kaunis yhdistelmä. Toki mitään ei ulos tullut, mutta maha oli järkyttävän kipeä! Nyt kuitenkin on parempi olo, yskä ja nuha vielä. Kovasti ny vaan rupes huolestuttamaan, et kuinka tuo maha kipu vaikutti vatsan sisältöön. Voisi esim jotain kehitysvairioita tulla jo tässä vaiheessa ja tuollaisesta asiasta? Eipä asialle enää mitään voi, kysellään sitä sitten neuvolassa.
Siitä puheen ollen.. varasin ajan tänään. Kolme viikkoa sitten odotellaan sitä. :)
Siitä puheen ollen.. varasin ajan tänään. Kolme viikkoa sitten odotellaan sitä. :)
sunnuntai 10. maaliskuuta 2013
Epäilyksiä ilmas
Viime yönä kun kävin nukkumaan ja vanhasta tottumuksesta menin mahalleni, niin olikin aivan mukava asento. Enää ei siis vatsaa painanut. Oonkohan mä sittenkää raskaana? :D no oon.. Ilmeisesti se oli jotain turvotusta mikä vaivasi aiemmin, kun ei mahalla nukkuminen onnistunut. No sitten niihin huonoihin uutisiin.
Sain jopa kaksi tuntia nukuttua kun esikoiseni alkoi oksentamaan. Siinä valvottiin sit neljä tuntia ja vahdittiin toisen oloa. Voi raukkaa! Kuusi kertaa sai sängyn siivota. Onneksi älysin laittaa pyykeitä neidin alle heti ekalla kerralla, nii oli huomattavasti helpompi siivota.
Nyt aamulla ei neidissä ollut huolen häivää. Kova jano oli aamusta ja ruokakin maistui! Katsotaan miten käy kun ollaan päikkäreillä makuu asennossa, tuleeko huono olo uudestaan. Mä niin toivon et se olis jääny tuohon yhden yön valvomiseen. Omakaan olo ei vielä kovin hyvä ole. Kummasti sitä kuitenkin oma olo "helpotti" kun oli toisen asialla. Nyt odotellaan miestä kotia, et saisin vähän apujoukkoja.
Asiasta moottorisahaan...
Mä oon miettinyt, että mistä sitä rakkautta riittää rakastamaan kaikkia lapsiaan! Murehdin, et jääkö esikoinen nyt vähemmälle rakkaudelle kun uusi asukas tulee. En usko että jää, mutta kovasti mietityttää moinen asia. Varmasti hän jää aluksi vähemmälle huomiolle, mutta toivottavasti hän ei koe sitä uhaksi. Nyt on vielä ainakin niin äidin tyttö. Lapsille tulee kaksi vuotta ja kuukausi ikäeroa. Miehelläni on onneksi entuudestaan myös lapsi joka vuoroviikoin meillä asustaa. Saa esikoinen hänestä seuraa, ja sen parempaa seuraa ei hällä olekaan. Sen huomaa kun heitä seuraa. Heillä kuitenkin 6 vuotta ikäeroa.
Sain jopa kaksi tuntia nukuttua kun esikoiseni alkoi oksentamaan. Siinä valvottiin sit neljä tuntia ja vahdittiin toisen oloa. Voi raukkaa! Kuusi kertaa sai sängyn siivota. Onneksi älysin laittaa pyykeitä neidin alle heti ekalla kerralla, nii oli huomattavasti helpompi siivota.
Nyt aamulla ei neidissä ollut huolen häivää. Kova jano oli aamusta ja ruokakin maistui! Katsotaan miten käy kun ollaan päikkäreillä makuu asennossa, tuleeko huono olo uudestaan. Mä niin toivon et se olis jääny tuohon yhden yön valvomiseen. Omakaan olo ei vielä kovin hyvä ole. Kummasti sitä kuitenkin oma olo "helpotti" kun oli toisen asialla. Nyt odotellaan miestä kotia, et saisin vähän apujoukkoja.
Asiasta moottorisahaan...
Mä oon miettinyt, että mistä sitä rakkautta riittää rakastamaan kaikkia lapsiaan! Murehdin, et jääkö esikoinen nyt vähemmälle rakkaudelle kun uusi asukas tulee. En usko että jää, mutta kovasti mietityttää moinen asia. Varmasti hän jää aluksi vähemmälle huomiolle, mutta toivottavasti hän ei koe sitä uhaksi. Nyt on vielä ainakin niin äidin tyttö. Lapsille tulee kaksi vuotta ja kuukausi ikäeroa. Miehelläni on onneksi entuudestaan myös lapsi joka vuoroviikoin meillä asustaa. Saa esikoinen hänestä seuraa, ja sen parempaa seuraa ei hällä olekaan. Sen huomaa kun heitä seuraa. Heillä kuitenkin 6 vuotta ikäeroa.
lauantai 9. maaliskuuta 2013
Flunssa ja alku raskaus
En muista aikaa jolloin olisin ollut kuumeessa. Ilmeisesti raskaus vie kaiken vastustus kykyni, ainakin siltä tuntuu. Yskä on kova ja nenä vuotaa. Ja jos ennestään oli väsy, niin nyt vasta onkin. Toivottavasti selviän tästä nopeasti. Ei muutakun kuumaa mehua, kun ei finrexiniäkään enää juoda!
Kaikesta huolimatta, ei meinaa uskoa et meille on tulos vauva. Kohta on taas iso vatsa, jota saa esitellä. Sitä en aikasemmin kaivannukaa, vaikka sanotaan synnytyksen jälkeen sitä tulee pian kaipaamaan. Nyt maha taitaa tulla aikaisemmin kun viimeksi, ainakin sitä ne keskustelupalstoilla meinaa. Kyl sen itekin uskon. En meinaan voi enää nukkua vatsallani. En muista koska lopetin sen edellisessä raskaudessa, mut en ainakaa näin ajoissa. Kireät vaatteet ovat jo tukalat, hetken voi käyttää, mutta ei koko päivää. Onneksi tulee oltua suurimmaksi osaksi kotona nii saa vetää lökäreis koko päivän! :)
Kaikesta huolimatta, ei meinaa uskoa et meille on tulos vauva. Kohta on taas iso vatsa, jota saa esitellä. Sitä en aikasemmin kaivannukaa, vaikka sanotaan synnytyksen jälkeen sitä tulee pian kaipaamaan. Nyt maha taitaa tulla aikaisemmin kun viimeksi, ainakin sitä ne keskustelupalstoilla meinaa. Kyl sen itekin uskon. En meinaan voi enää nukkua vatsallani. En muista koska lopetin sen edellisessä raskaudessa, mut en ainakaa näin ajoissa. Kireät vaatteet ovat jo tukalat, hetken voi käyttää, mutta ei koko päivää. Onneksi tulee oltua suurimmaksi osaksi kotona nii saa vetää lökäreis koko päivän! :)
perjantai 8. maaliskuuta 2013
Alusta se lähtee
Kuinka kello rupeskaa matelemaan, kun raskaustesti näytti kahta viivaa. Älyttömän hitaasti menee päivät, ainakin vielä toistaiseksi, kun kukaan ei tiedä.
Tämä on siis toinen raskauteni ja halusin siitä kirjoitella. Ensimmäinen raskaus meni vähän niin kuin unessa, kaikki oli uutta, ennen kokematonta, kuljettiin tuntemattomilla vesillä. Nyt on jotain mihin verrata eli en ole yksin asian kanssa.
Kaikki alkoi kun mieheni kanssa oltiin silleen... Daa! No siitä asti mun ei varmaan tarvi lähtiä. :D En tiä oonko poikkeuksellisen tietoinen kehostani, vai mitä, mut tiesin olevani raskaana jo viikko ennen kun kuukautisten olisi pitänyt alkaa. Lasta ei kuitenkaa olla yritetty, joten en odottanut sitä. Kai se sit alitajunnassa oli :O
Toki oli mulla "oireitakin".
Viikko ennen kuukautisia, minulla rupesi olemaan pientä vuotoa. Olin et wtf.. Epäilin jo itseäni, et olisin tehnyt laskuvirheen tai merkinnyt edelliset menkkani väärin, mut ei. Google oli kovasti käytössä ja sieltä bongasin kiinnittäytymisvuodon. Vuoto ei kestänyt kuin pari päivää ja oli erittäin niukkaa, niin tuotahan sen voisi olla?? Tein testin, josta eka epäonnistui ja toka näytti negatiivista. Jätin asian sikseen kun vuotokin loppui. Epäilykset kuitenkin heräsi.
Viikon päästä ei sitten kuulunut kuukautisia, joten uusia testejä tekemään. No sieltä tuli positiivista vastausta.
Heti kun raskaus "varmistui" alkoi oireilukin. Maha oli kipeä monta päivää, mikä on ilmeisesti normaalia. Olen erittäin väsynyt! Aivan voimattomaksi vetää välillä ja huom. raskausviikkoja on vasta 5. Onkohan se mahdollista? En muista, että olisin ensimmäisen raskauden aikana ollut näin väsynyt, vaikka kuljin vielä töissä silloin. Nyt kotona lapsukaisen kanssa ollessa, ei meinaa jaksaa mitään! On todella raivostuttavaa!
Juuri tällä hetkellä mieheni tekee pitkää päivää, joten tukea ei juuri ole tarjolla. Muukin tukiverkosto asuu kauempana. Asenne se on joka ratkaisee ja sillä pärjätään. Raskaus on vielä niin alussakin, etten haluaisi sitä vielä muille kertoa. Silloin apua olisi varmaan enemmän tarjolla.
No tästä se lähti. Jos en nyt aivan päivittäin, niin viikoittain kuulette minusta! :)
Tervetuloa matkalle mukaan! ;P
Tämä on siis toinen raskauteni ja halusin siitä kirjoitella. Ensimmäinen raskaus meni vähän niin kuin unessa, kaikki oli uutta, ennen kokematonta, kuljettiin tuntemattomilla vesillä. Nyt on jotain mihin verrata eli en ole yksin asian kanssa.
Kaikki alkoi kun mieheni kanssa oltiin silleen... Daa! No siitä asti mun ei varmaan tarvi lähtiä. :D En tiä oonko poikkeuksellisen tietoinen kehostani, vai mitä, mut tiesin olevani raskaana jo viikko ennen kun kuukautisten olisi pitänyt alkaa. Lasta ei kuitenkaa olla yritetty, joten en odottanut sitä. Kai se sit alitajunnassa oli :O
Toki oli mulla "oireitakin".
Viikko ennen kuukautisia, minulla rupesi olemaan pientä vuotoa. Olin et wtf.. Epäilin jo itseäni, et olisin tehnyt laskuvirheen tai merkinnyt edelliset menkkani väärin, mut ei. Google oli kovasti käytössä ja sieltä bongasin kiinnittäytymisvuodon. Vuoto ei kestänyt kuin pari päivää ja oli erittäin niukkaa, niin tuotahan sen voisi olla?? Tein testin, josta eka epäonnistui ja toka näytti negatiivista. Jätin asian sikseen kun vuotokin loppui. Epäilykset kuitenkin heräsi.
Viikon päästä ei sitten kuulunut kuukautisia, joten uusia testejä tekemään. No sieltä tuli positiivista vastausta.
Heti kun raskaus "varmistui" alkoi oireilukin. Maha oli kipeä monta päivää, mikä on ilmeisesti normaalia. Olen erittäin väsynyt! Aivan voimattomaksi vetää välillä ja huom. raskausviikkoja on vasta 5. Onkohan se mahdollista? En muista, että olisin ensimmäisen raskauden aikana ollut näin väsynyt, vaikka kuljin vielä töissä silloin. Nyt kotona lapsukaisen kanssa ollessa, ei meinaa jaksaa mitään! On todella raivostuttavaa!
Juuri tällä hetkellä mieheni tekee pitkää päivää, joten tukea ei juuri ole tarjolla. Muukin tukiverkosto asuu kauempana. Asenne se on joka ratkaisee ja sillä pärjätään. Raskaus on vielä niin alussakin, etten haluaisi sitä vielä muille kertoa. Silloin apua olisi varmaan enemmän tarjolla.
No tästä se lähti. Jos en nyt aivan päivittäin, niin viikoittain kuulette minusta! :)
Tervetuloa matkalle mukaan! ;P
Tilaa:
Kommentit (Atom)