Nyt alkoi etoilu. Tai on jo kestänyt hetken.
Aamulla etoo, päivällä etoo, illalla etoo. Ei onneksi ole tarvinnut oksennella, vaikka olo on sellainen. Samaa oli viimeksikin, mutta lievempänä. Ruokaa on jo saatava säännöllisesti, muuten nälkyyskin saa etomaan.
Ennen join kahvia kolme kertaa päivässä pari kuppia kerralla. Nyt hyvä jos aamukahvin saan alas. Vois kokeilla teetä välillä. :)
Väsymys oli pari päivää poissa, mutta palasi pahempana takaisin. Johtuu varmaan siitä, kun olen koko päivän ollut yksinäni lapsen kanssa, joka kyllä imee voimia siinä missä mahassa oleva mötikkäkin. Päivällisen jälkeen oon niin valmis sänkyyn, mutta nukuppa kun ei toiselle ole ketään seuraksi. Ja oon sen takia siihen aikaa todella kiukkuinen. Poden huonoa omaatuntoa, koska en ystävällisemmästä päästä silloin ole. Pienikin kitinä saa suuttumuksen nousemaan. Olen itelleni kiukus, mutta eniten varmaan miehelle, kun ei hän ole apuna paikalla. Pitäs mennä ajois maate, jos se auttais ja nukkua silloin kun lapsi on päikkäreillä. Eihän se koskaan niin mee!
Olen vieläkin yhtä ymmälläni noista viikoista. Netin laskurit näyttää eriä, mitä ite laskin. Oon ihan sekasi niistä. No jahka neuvolas käynti alkaa, niin eikö ne varmat viikot sieltä löydy. Nyt olen siis seitsemännellä viikolla. Että menee hitaasti aika!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti