Viime yönä kun kävin nukkumaan ja vanhasta tottumuksesta menin mahalleni, niin olikin aivan mukava asento. Enää ei siis vatsaa painanut. Oonkohan mä sittenkää raskaana? :D no oon.. Ilmeisesti se oli jotain turvotusta mikä vaivasi aiemmin, kun ei mahalla nukkuminen onnistunut. No sitten niihin huonoihin uutisiin.
Sain jopa kaksi tuntia nukuttua kun esikoiseni alkoi oksentamaan. Siinä valvottiin sit neljä tuntia ja vahdittiin toisen oloa. Voi raukkaa! Kuusi kertaa sai sängyn siivota. Onneksi älysin laittaa pyykeitä neidin alle heti ekalla kerralla, nii oli huomattavasti helpompi siivota.
Nyt aamulla ei neidissä ollut huolen häivää. Kova jano oli aamusta ja ruokakin maistui! Katsotaan miten käy kun ollaan päikkäreillä makuu asennossa, tuleeko huono olo uudestaan. Mä niin toivon et se olis jääny tuohon yhden yön valvomiseen. Omakaan olo ei vielä kovin hyvä ole. Kummasti sitä kuitenkin oma olo "helpotti" kun oli toisen asialla. Nyt odotellaan miestä kotia, et saisin vähän apujoukkoja.
Asiasta moottorisahaan...
Mä oon miettinyt, että mistä sitä rakkautta riittää rakastamaan kaikkia lapsiaan! Murehdin, et jääkö esikoinen nyt vähemmälle rakkaudelle kun uusi asukas tulee. En usko että jää, mutta kovasti mietityttää moinen asia. Varmasti hän jää aluksi vähemmälle huomiolle, mutta toivottavasti hän ei koe sitä uhaksi. Nyt on vielä ainakin niin äidin tyttö. Lapsille tulee kaksi vuotta ja kuukausi ikäeroa. Miehelläni on onneksi entuudestaan myös lapsi joka vuoroviikoin meillä asustaa. Saa esikoinen hänestä seuraa, ja sen parempaa seuraa ei hällä olekaan. Sen huomaa kun heitä seuraa. Heillä kuitenkin 6 vuotta ikäeroa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti