Selvä valinta

Aika on taas yhtäkkiä ruvennut lentämään. Nyt on jo ensimmäinen ultra takana ja kaksi neuvola kertaa. Viikot 12+5.

Ultrassa kaikki näytti hyvältä. Itsepäinen lapsi jälleen tulossa, kun ei niskaansa meinannut meille näyttää. Sama oli esikoisen kanssa ja aikas omatahtonen neitonen sieltä tuli :D <3 Kuvittelin aivan et se eka ultra oli se ärsyttävä ronkkimis ultra, mutta se onkin vasta edessä. Aika saatiin juhannuksen jälkeen. Yksi päivä saatiin lisää viikkoihin, joten ei laskettu aika muuttunut.
Ärsyttävintä koko raskaudessa on tuo ronkkiminen. En tykkää siitä yhtään, ja kun se jatku mulla pitkään vielä synnytyksen jälkeenkin. Edellinen synnytys oli kivulias ja vaati pitkän hoitoajan, joten raskauden jälkiä seurattiin aika aktiivisesti. Ymmärtäähän sen, mutta inhottavaa silti. (btw, maailman ärsyttävimmät sanat on pimppi, vagina, pillu, alapää ynnä muut siihen liittyvät, siksi puhun kauniisti kiertoilmauksin)

Neuvolassa oltiin eilen kaksistaan neidin kanssa. Kuunneltiin ekaa kertaa nyt sydänäänet. Kun menin makuulleni siihen tutkimussängylle, niin neidille tuli hätääntyny katse ja kädet nousi ja sano et siliin. En voinut sitä siihen tietenkään ottaa. Sit alko sydänäänet kuulua, niin ei enää pokka pitänyt neidin ilmeiden kanssa. :D Siinä hänkin rupes vielä nauramaan ja itellä ei nauru meinannut loppua. :D Hassu tilanne, missä olis varmaan pitänyt olla paikan päällä.
Nyt on kyllä ihana terveydenhoitaja mulla, jolle voi kaikki huolensa jakaa, ja joka tuntuu niitä aika hyvin ymmärtävän. Raskauden puolesta ei huolia ole, mutta taloudellinen tilanne on aika heikko isännän töiden menetysten takia. Mutta suunta on ylöspäin...

Sain nimittäin töitä! :) Työkkäriltä tuli työtarjous, joka vaikutti oikeen mielenkiintoiselta. Isännän kans otettiin sit keskustelun alle aihe mun töihin paluusta ja kannustavalla asenteella se sai mut soittamaan seuraavana päivänä työpaikalle. Haastattelu sovittiin seuraavalle päivälle. Ei ole hetkeen kyllä jännittänyt niin paljon. Pelkäsin jo masukin puolestakin, et kuinka se kestää. ;P Mutta paikalle päästyäni jännitys lakkas ja annoin itsestäni ilmeisesti oikeinkin hyvän kuvan! :) Soitto tuli sitä seuraavana päivänä, että paikka on sun! :D Olin kuulemma selvä valinta. Kivasti sanottu ja nosti kyllä itsetunnon kattoon. Innolla ootetaan jo ekaa päivää, joka alkaa heti, kun neidolle saadaan hoitopaikka. Isäntä lupas osittain olla lapsen kanssa kotona ainakin heinäkuulle asti. Päästään pienemmillä päivähoitomaksuilla. Toivottavasti vaan se hoitopaikka järjestyy. Huonolta ainakin vielä vaikuttaa, koska eilen ei ollut ketään paikalla, kun kävin hakemuksen viemässä ja tänään ei vastata puhelimeen. :/
Työmaa on ihanan persoonallinen, vanha kartano, missä tarjoillaan päivittäin lounas. Siellä voi myös järjestää eri kokoisia juhlia, ja monet häät onkin kesälle tiedossa. Jei! :) Joku 45 km pitää päivittäin vaan ajella, mutta saman verran ajelin kun olin edellisen kerrankin töissä.

Mut on valittu, mut mäki oon tehny vähä valintoja. Sanokaa vaan, että olen ajoissa, mutta oon jo asiasta päättäny ennen raskautta. Nimittäin seuraavan lapsen kummit :D Otin asian vaan nyt isännän kanssa puheeksi ja hälle kanssa sopi nämä ihmiset :) Pitäisi vain vielä asianomaisille kertoa asiasta. Onko vielä liian aikaista? Oon vaan niin innoissani jo kertomassa :D Saavat jännittää enemmän raskauden aikana jo :D

Viikonlopulle on bonuslapsella tiedossa kaverisynttärit, johon poika viedään. Sain siinä sitten idean viedä neidinkin hoitoon ja lähteä viereiselle paikkakunnalle autonäyttelyyn ja syömään, toivon mukaan isännän kanssa. Siellä pari tuntia ihan rauhassa tekee hyvää! Ansaittu tauko ja ikävä jo muiden tekemää ruokaa, varsinkin ravintolaruokaa. Paikka on jo tiedossa ja samoin ruoka! :D Niitä himoitaan sitten lauantaihin asti. Sitä siis odotellaan. :)

Huomenna pitäs ekaa kertaa käydä katsomassa paikallinen vapputori ja syödä paljon munkkeja ja juoda simaa (jota muuten tein ekaa kertaa ja on hyvää)

Oikein riehakkaan värikästä vappua lukijoille! :)

Alusta se lähtee

Kuinka kello rupeskaa matelemaan, kun raskaustesti näytti kahta viivaa. Älyttömän hitaasti menee päivät, ainakin vielä toistaiseksi, kun kukaan ei tiedä.

Tämä on siis toinen raskauteni ja halusin siitä kirjoitella. Ensimmäinen raskaus meni vähän niin kuin unessa, kaikki oli uutta, ennen kokematonta, kuljettiin tuntemattomilla vesillä. Nyt on jotain mihin verrata eli en ole yksin asian kanssa.

Kaikki alkoi kun mieheni kanssa oltiin silleen... Daa! No siitä asti mun ei varmaan tarvi lähtiä. :D En tiä oonko poikkeuksellisen tietoinen kehostani, vai mitä, mut tiesin olevani raskaana jo viikko ennen kun kuukautisten olisi pitänyt alkaa. Lasta ei kuitenkaa olla yritetty, joten en odottanut sitä. Kai se sit alitajunnassa oli :O
Toki oli mulla "oireitakin".

Viikko ennen kuukautisia, minulla rupesi olemaan pientä vuotoa. Olin et wtf.. Epäilin jo itseäni, et olisin tehnyt laskuvirheen tai merkinnyt edelliset menkkani väärin, mut ei. Google oli kovasti käytössä ja sieltä bongasin kiinnittäytymisvuodon. Vuoto ei kestänyt kuin pari päivää ja oli erittäin niukkaa, niin tuotahan sen voisi olla?? Tein testin, josta eka epäonnistui ja toka näytti negatiivista. Jätin asian sikseen kun vuotokin loppui. Epäilykset kuitenkin heräsi.
Viikon päästä ei sitten kuulunut kuukautisia, joten uusia testejä tekemään. No sieltä tuli positiivista vastausta.

Heti kun raskaus "varmistui" alkoi oireilukin. Maha oli kipeä monta päivää, mikä on ilmeisesti normaalia. Olen erittäin väsynyt! Aivan voimattomaksi vetää välillä ja huom. raskausviikkoja on vasta 5. Onkohan se mahdollista? En muista, että olisin ensimmäisen raskauden aikana ollut näin väsynyt, vaikka kuljin vielä töissä silloin. Nyt kotona lapsukaisen kanssa ollessa, ei meinaa jaksaa mitään! On todella raivostuttavaa!
Juuri tällä hetkellä mieheni tekee pitkää päivää, joten tukea ei juuri ole tarjolla. Muukin tukiverkosto asuu kauempana. Asenne se on joka ratkaisee ja sillä pärjätään. Raskaus on vielä niin alussakin, etten haluaisi sitä vielä muille kertoa. Silloin apua olisi varmaan enemmän tarjolla.


No tästä se lähti. Jos en nyt aivan päivittäin, niin viikoittain kuulette minusta! :)
Tervetuloa matkalle mukaan! ;P