Julki

Viime viikolla siskoni sai olla ensimmäinen, joka kuuli raskaudesta. Eilen kerroin vanhemmilleni. Nyt vähän kaduttaa, et olis voinu vielä odottaa. Mikään ei ole kuitenkaa vielä varmaa. Toki oireet puhuu puolestaan. Ja niitähän tuntuu olevan.
Pahimpana varmaan tuo etominen, jota hajuaistin parantuminen ei auta asiaa yhtään.
Jalostajan hernekeittoa lämmitin joku aika sitten ja se haisi kyllä niin pahalle, ettei tarvitse sitä hetkeen syödä. Toinen oli viime viikolla tekemäni pulled pork, joka alku vaiheessa tuoksui oikein houkuttelevalta, mutta kun sitä sen seitsemän tuntia haisteli, kun uunissa valmistui, niin eipä tullut sitä edes maistettua. Ja nyt se haisee jääkaapissa ja odottaa et mies sen söis. Ei paljon huvita jääkaapilla käydä.

Viimeksi himoitsin suolaisia ruokia ja sainkin syödä niitä töissä vaikka millä mitalla. Nyt himoitsen siellä tekemääni yhtä bravuuria, mitä ei saa listalta. Joten en saa sitä tilattua, varsinkaan kun en kyseisessä paikassa enää työskentele. Myös makeanhimoni on kasvanut ja herkkupullia pitäis saada. Yleensä kyllä leivon paljon, mutta nyt ei ole huvittanut. Ehkä parempi nii, ettei paino nousisi sitä 20 kg tällä kertaa. Viimeksi oli töiden puolesta hyötyliikuntaa vaikka millä mitalla, mutta nyt sitä ei ole. Ei tuu lenkkeiltyäkään hirveästi. Toivon mukaan saisin pyörän kaivettua varastosta maan sulettua. Helpompi lapsen kanssa liikkua kun saa sen penkkiin kiinnitettyä taakse. En kyllä halua 100 kiloseksi mötikäksi. Tosi epämukava olo jo tällä painolla.

No tässä varmaan tulee olemaan lapseni, joten saa ruveta tosissaan pudottamaan synnytyksen jälkeen painoa. :)