Julki

Viime viikolla siskoni sai olla ensimmäinen, joka kuuli raskaudesta. Eilen kerroin vanhemmilleni. Nyt vähän kaduttaa, et olis voinu vielä odottaa. Mikään ei ole kuitenkaa vielä varmaa. Toki oireet puhuu puolestaan. Ja niitähän tuntuu olevan.
Pahimpana varmaan tuo etominen, jota hajuaistin parantuminen ei auta asiaa yhtään.
Jalostajan hernekeittoa lämmitin joku aika sitten ja se haisi kyllä niin pahalle, ettei tarvitse sitä hetkeen syödä. Toinen oli viime viikolla tekemäni pulled pork, joka alku vaiheessa tuoksui oikein houkuttelevalta, mutta kun sitä sen seitsemän tuntia haisteli, kun uunissa valmistui, niin eipä tullut sitä edes maistettua. Ja nyt se haisee jääkaapissa ja odottaa et mies sen söis. Ei paljon huvita jääkaapilla käydä.

Viimeksi himoitsin suolaisia ruokia ja sainkin syödä niitä töissä vaikka millä mitalla. Nyt himoitsen siellä tekemääni yhtä bravuuria, mitä ei saa listalta. Joten en saa sitä tilattua, varsinkaan kun en kyseisessä paikassa enää työskentele. Myös makeanhimoni on kasvanut ja herkkupullia pitäis saada. Yleensä kyllä leivon paljon, mutta nyt ei ole huvittanut. Ehkä parempi nii, ettei paino nousisi sitä 20 kg tällä kertaa. Viimeksi oli töiden puolesta hyötyliikuntaa vaikka millä mitalla, mutta nyt sitä ei ole. Ei tuu lenkkeiltyäkään hirveästi. Toivon mukaan saisin pyörän kaivettua varastosta maan sulettua. Helpompi lapsen kanssa liikkua kun saa sen penkkiin kiinnitettyä taakse. En kyllä halua 100 kiloseksi mötikäksi. Tosi epämukava olo jo tällä painolla.

No tässä varmaan tulee olemaan lapseni, joten saa ruveta tosissaan pudottamaan synnytyksen jälkeen painoa. :)

6+0

Nyt alkoi etoilu. Tai on jo kestänyt hetken.
Aamulla etoo, päivällä etoo, illalla etoo. Ei onneksi ole tarvinnut oksennella, vaikka olo on sellainen. Samaa oli viimeksikin, mutta lievempänä. Ruokaa on jo saatava säännöllisesti, muuten nälkyyskin saa etomaan.
Ennen join kahvia kolme kertaa päivässä pari kuppia kerralla. Nyt hyvä jos aamukahvin saan alas. Vois kokeilla teetä välillä. :)

Väsymys oli pari päivää poissa, mutta palasi pahempana takaisin. Johtuu varmaan siitä, kun olen koko päivän ollut yksinäni lapsen kanssa, joka kyllä imee voimia siinä missä mahassa oleva mötikkäkin. Päivällisen jälkeen oon niin valmis sänkyyn, mutta nukuppa kun ei toiselle ole ketään seuraksi. Ja oon sen takia siihen aikaa todella kiukkuinen. Poden huonoa omaatuntoa, koska en ystävällisemmästä päästä silloin ole. Pienikin kitinä saa suuttumuksen nousemaan. Olen itelleni kiukus, mutta eniten varmaan miehelle, kun ei hän ole apuna paikalla. Pitäs mennä ajois maate, jos se auttais ja nukkua silloin kun lapsi on päikkäreillä. Eihän se koskaan niin mee!

Olen vieläkin yhtä ymmälläni noista viikoista. Netin laskurit näyttää eriä, mitä ite laskin. Oon ihan sekasi niistä. No jahka neuvolas käynti alkaa, niin eikö ne varmat viikot sieltä löydy. Nyt olen siis seitsemännellä viikolla. Että menee hitaasti aika!

Viikko sinne viikko tänne

En viäkää oikein pysy viikkokalenterin mukana. Oon siis tällä hetkellä kuudennella viikolla, mutta miksi se merkitään kuitenkin 7+0-7+6? En ymmärrä. Edelliseen tekstiinkin korjasin 5+5. :P (ja korjasin tänkin taas uudestaan oikein. Kuudesvko siis 5+0-5+6) :DD

Pahin on ohi. Flunssa vielä jatkuu, mutta taas kannetaan lapsen puolesta huolta. Esikoinen on kuumeessa, räkätaudissa ja kaiken lisäksi vielä molemmat korvat tulehtuneet. Oli aika raukan näköinen eilen kun sylissä vain makoili :/ Onneksi on tuo bonuslapsi ollu kans kotosalla (mahataudissa kylläkin), niin ne on yhdessä jaksanu jotain leikkiäkin. On se jännä, minkälainen side niille on syntynyt tässä kuukausien kuluessa. Valo syttyy aina neidin kasvoille kun isoveli tulee aamulla alas tai iltapäivällä koulusta. Vielä ei ole kuitenkaan havaittavissa ikävän merkkejä sinä aikana kun poika on äidillään. Ehkä sekin aika koittaa, varsinkin kun puheenlahja ja -ymmärrys kasvaa. Toki siihen mennessä on pienokainen rikastuttamassa elämäämme.

Jos olis tän oikeen suunnittelemalla suunnitellu, olisin halunnu et lapsi syntyis alkuvuodesta, viimeistään ennen kesää. Eipä kuitenkaan hirveesti haitannut vaikka syksyn lapsi tuleekin, olihan ensimmäinenkin! Taitavat vielä saada saman horoskoopinkin. Saa nähdä.

Keräsin tänään kirpparille lasten vanhoja vaatteita. Oon ne jo kertaalleen käynyt läpi, jättänyt ne itelle säästöön, mitkä sydäntä ovat lähellä ja muut pois. Kummasti sieltä nyt, kun tietää vauvan olevan tulossa, jäi lisää tavaraa käteen. Varooksi! :) Taidan tällä kertaa haluta tietää kumpi sieltä tulee, niin voi vähän ennakoida. Viimeksi jännitettiin loppuun asti.

Sais tämä auringonpaiste muuten jatkua siihen asti kun ollaan terveenä niin päästäis nauttimaan meidän pihan monista pulkkamäistä :))

5+5

Viikonloppu meni sairastellessa, enkä muista aikaa koska olisin ollut niin kipeä. Flunssa ja mahatauti, ei kovin kaunis yhdistelmä. Toki mitään ei ulos tullut, mutta maha oli järkyttävän kipeä! Nyt kuitenkin on parempi olo, yskä ja nuha vielä. Kovasti ny vaan rupes huolestuttamaan, et kuinka tuo maha kipu vaikutti vatsan sisältöön. Voisi esim jotain kehitysvairioita tulla jo tässä vaiheessa ja tuollaisesta asiasta? Eipä asialle enää mitään voi, kysellään sitä sitten neuvolassa.

Siitä puheen ollen.. varasin ajan tänään. Kolme viikkoa sitten odotellaan sitä. :)

Epäilyksiä ilmas

Viime yönä kun kävin nukkumaan ja vanhasta tottumuksesta menin mahalleni, niin olikin aivan mukava asento. Enää ei siis vatsaa painanut. Oonkohan mä sittenkää raskaana? :D no oon.. Ilmeisesti se oli jotain turvotusta mikä vaivasi aiemmin, kun ei mahalla nukkuminen onnistunut. No sitten niihin huonoihin uutisiin.
Sain jopa kaksi tuntia nukuttua kun esikoiseni alkoi oksentamaan. Siinä valvottiin sit neljä tuntia ja vahdittiin toisen oloa. Voi raukkaa! Kuusi kertaa sai sängyn siivota. Onneksi älysin laittaa pyykeitä neidin alle heti ekalla kerralla, nii oli huomattavasti helpompi siivota.
Nyt aamulla ei neidissä ollut huolen häivää. Kova jano oli aamusta ja ruokakin maistui! Katsotaan miten käy kun ollaan päikkäreillä makuu asennossa, tuleeko huono olo uudestaan. Mä niin toivon et se olis jääny tuohon yhden yön valvomiseen. Omakaan olo ei vielä kovin hyvä ole. Kummasti sitä kuitenkin oma olo "helpotti" kun oli toisen asialla. Nyt odotellaan miestä kotia, et saisin vähän apujoukkoja.

Asiasta moottorisahaan...
Mä oon miettinyt, että mistä sitä rakkautta riittää rakastamaan kaikkia lapsiaan! Murehdin, et jääkö esikoinen nyt vähemmälle rakkaudelle kun uusi asukas tulee. En usko että jää, mutta kovasti mietityttää moinen asia. Varmasti hän jää aluksi vähemmälle huomiolle, mutta toivottavasti hän ei koe sitä uhaksi. Nyt on vielä ainakin niin äidin tyttö. Lapsille tulee kaksi vuotta ja kuukausi ikäeroa. Miehelläni on onneksi entuudestaan myös lapsi joka vuoroviikoin meillä asustaa. Saa esikoinen hänestä seuraa, ja sen parempaa seuraa ei hällä olekaan. Sen huomaa kun heitä seuraa. Heillä kuitenkin 6 vuotta ikäeroa.

Flunssa ja alku raskaus

En muista aikaa jolloin olisin ollut kuumeessa. Ilmeisesti raskaus vie kaiken vastustus kykyni, ainakin siltä tuntuu. Yskä on kova ja nenä vuotaa. Ja jos ennestään oli väsy, niin nyt vasta onkin. Toivottavasti selviän tästä nopeasti. Ei muutakun kuumaa mehua, kun ei finrexiniäkään enää juoda!

Kaikesta huolimatta, ei meinaa uskoa et meille on tulos vauva. Kohta on taas iso vatsa, jota saa esitellä. Sitä en aikasemmin kaivannukaa, vaikka sanotaan synnytyksen jälkeen sitä tulee pian kaipaamaan. Nyt maha taitaa tulla aikaisemmin kun viimeksi, ainakin sitä ne keskustelupalstoilla meinaa. Kyl sen itekin uskon. En meinaan voi enää nukkua vatsallani. En muista koska lopetin sen edellisessä raskaudessa, mut en ainakaa näin ajoissa. Kireät vaatteet ovat jo tukalat, hetken voi käyttää, mutta ei koko päivää. Onneksi tulee oltua suurimmaksi osaksi kotona nii saa vetää lökäreis koko päivän! :)

Alusta se lähtee

Kuinka kello rupeskaa matelemaan, kun raskaustesti näytti kahta viivaa. Älyttömän hitaasti menee päivät, ainakin vielä toistaiseksi, kun kukaan ei tiedä.

Tämä on siis toinen raskauteni ja halusin siitä kirjoitella. Ensimmäinen raskaus meni vähän niin kuin unessa, kaikki oli uutta, ennen kokematonta, kuljettiin tuntemattomilla vesillä. Nyt on jotain mihin verrata eli en ole yksin asian kanssa.

Kaikki alkoi kun mieheni kanssa oltiin silleen... Daa! No siitä asti mun ei varmaan tarvi lähtiä. :D En tiä oonko poikkeuksellisen tietoinen kehostani, vai mitä, mut tiesin olevani raskaana jo viikko ennen kun kuukautisten olisi pitänyt alkaa. Lasta ei kuitenkaa olla yritetty, joten en odottanut sitä. Kai se sit alitajunnassa oli :O
Toki oli mulla "oireitakin".

Viikko ennen kuukautisia, minulla rupesi olemaan pientä vuotoa. Olin et wtf.. Epäilin jo itseäni, et olisin tehnyt laskuvirheen tai merkinnyt edelliset menkkani väärin, mut ei. Google oli kovasti käytössä ja sieltä bongasin kiinnittäytymisvuodon. Vuoto ei kestänyt kuin pari päivää ja oli erittäin niukkaa, niin tuotahan sen voisi olla?? Tein testin, josta eka epäonnistui ja toka näytti negatiivista. Jätin asian sikseen kun vuotokin loppui. Epäilykset kuitenkin heräsi.
Viikon päästä ei sitten kuulunut kuukautisia, joten uusia testejä tekemään. No sieltä tuli positiivista vastausta.

Heti kun raskaus "varmistui" alkoi oireilukin. Maha oli kipeä monta päivää, mikä on ilmeisesti normaalia. Olen erittäin väsynyt! Aivan voimattomaksi vetää välillä ja huom. raskausviikkoja on vasta 5. Onkohan se mahdollista? En muista, että olisin ensimmäisen raskauden aikana ollut näin väsynyt, vaikka kuljin vielä töissä silloin. Nyt kotona lapsukaisen kanssa ollessa, ei meinaa jaksaa mitään! On todella raivostuttavaa!
Juuri tällä hetkellä mieheni tekee pitkää päivää, joten tukea ei juuri ole tarjolla. Muukin tukiverkosto asuu kauempana. Asenne se on joka ratkaisee ja sillä pärjätään. Raskaus on vielä niin alussakin, etten haluaisi sitä vielä muille kertoa. Silloin apua olisi varmaan enemmän tarjolla.


No tästä se lähti. Jos en nyt aivan päivittäin, niin viikoittain kuulette minusta! :)
Tervetuloa matkalle mukaan! ;P