Pallona luoksesi pompin

Se tais ollakin kumipallona...

No minä en paljo pompi, vaikka pallo alan jo olla. Viikkoja on sen 24-25 ja mahaa on. Tielläkin jo. Kuinka isoksi tässä vielä vaan kasvetaan. :O Mielelläni kyllä tuota mahaa kuljetan, saa luvalla olla iso! :DD ja hyvällä syyllä.

Sairasloma lähenee loppuaan. Maanantaina on viimeinen päivä, mutta ei se siihen jää. Selkä kestää kotihommat, kun niitä pitkin päivää tekee, mut jos vedän sellasen parin kolmen tunnin siivous- ja pyykkäyssession putkeen niin sieltä se kipukin tulee. Eli ei siis mitään asiaa enää töihin. Kävelylläkään ei hirveesti käydä. Pääsen postilaatikolle ja takasi tullessakin jo vähän vihloo. Pyöräily sen sijaan olis mun juttu, mut vatsassa ei tunnuta siitä tykkäävän. Neidin hoitomatkat saan onneksi poljettua (autoja kun ei ole kuin yksi).
Töissä mulle sanottiin, kun palasin ekalta sairaslomalta töihin, että tästä lähtien sitten asioit työterveyslääkärillä vain tällä paikkakunnalla. Mitkään neuvolan sairaslomalaputkaan ei kelpaa. :O Hyvä, etten suu auki jäänyt seisomaan. Naureskelin kuitenkin mielessäni, et tyhmänäkö mua pidät. Tuo työpäivä jäi kuitenkin ainoaksi. Kävin heti työpäivän jälkeen kyseisellä työterveyslääkärillä, joka siellä jo sanoi, että viereisillä paikkakunnilla olevat työterveydet ovat samaa konsernia, joten ei ole väliä missä käyn.
Nyt torstaina varailin maanantaille uutta aikaa. Ensin soitin kuitenkin työmaan paikkakunnalla sijaitsevaan työterveyteen, että sopiiko että varaan ajan omalta paikkakunnalta. Kaksi eri ihmistä sanoivat, että kyllä se onnistuu, ja samaa sanoivat omallakin paikkakunnalla. Mutta katotaan vaan niin työpaikalla naristaan ja hyvä jos ei "hylätä" mun sairaslomaa, kun oikea ihminen ei ole sitä minulle kirjoittanut. AARRGGG!!

Viimeisetkin halut palata kyseiseen työpaikkaan meni keskiviikkona. Työmaa maksoi vain osan sairaslomanpalkkani, koska olin ollut niin vähän aikaa töissä. Sovittiin, että he ilmoittavat Kelaan lopulta ajalta tulevat maksut. Toisin kävi! Keskiviikkona olisi pitänyt tulla rahaa. Sen sijaan sain postissa kirjeen työpaikalta, missä oli palkkakuitti viimeiseltä kaudelta, jonka he maksavat, ja ohessa lappu, jossa kerrottiin että lopulta ajalta minun on itse haettava kelalta rahaa. Silkkaa vittuilua! Mä olisin hyvissä ajoin kerinnyt kelalta jo hakemaan sairauspäivärahaa ja saanut päätöksenkin jo siitä, jos vain olisivat heti ilmoittaneet että minun on se hoidettava! Naurettavaa! Palkkakuitti, jonka lähettivät, oli maksettu kuitenkin jo kaksi viikkoa sitten ja nyt vasta sen lähettivät. Silloin kun olin vielä töissä, laitettiin kyllä turhimmistakin asioista tekstiviestejä aina iltaisin, mutta tuollanen tärkeä asia laitetaan postissa. Että kun kiehuu ja ei kyllä lämpimiä ajatuksia heru enää sinne firmaan. Ja puskaradio soi!!

No se siitä. Ei tarvi enää siä talos asioida. Laitan saikkulapun sähköpostilla menemään ja omat kamppeenikin oon sieltä ottanut jo joukkoon. Jos jotakin jäi, saa jäädä.

Jos vaihtais aihetta oleelliseen :D
Mulle on tullu outo himo. Enkä tiedä, et mistä se yhtäkkiä putkahti mielihaluihin. Mä nimittäin haluaisin syödä hiekkaa! :DDD :OO Tai multaa. Varsinkin kun niitä käsittelee ja ku se on märkää niin ai että ku sais suuhunsa vähän laittaa! Ei oo tarvinnu kuitenkaan maistella. Siinä samalla haistellu kun lasten kans on hiekkalaatikolla. En siis mitenkään impannu, vaan leviäähän se haju kun sitä siinä käsittelee xD Lapsena muistan maistaneeni hiekkaa, mut en sitä oo syöny. Sieltäkö lie juontaa juurensa. Who knows?

Tiistaiksi varailin sokerirasituksen. Kuinkahan sitä osaa olla syömättä? Aamu on se pahin. Oon oikeestaan nykyään iltaisin unohtanu syödä. Ei oo maistunutkaan. Juomatta olo on varmaan kans kova paikka. Kahella lasillisella pitäs pärjätä. Niin ja se yö ilman rennietä. O-ou.
Toivottavasti se aika siellä odotellessa menis nopiaa. Ristikoita pitää varmaan hakia ja jos harlekiinin ottais kaveriksi. :P Onneks puhelimellakin pääse nettiin niin voi sitä pläräillä. Eikö se siis mee. Enkä ees aattele, et jotain häikkää vois sokeris olla. Parempi kai niin, muuten pelkää et pahinhan sieltä tulee. :P

Keskiviikkona on sit vihdoin ja viimein se eka lääkärineuvola. Onhan sitä jo odotettu, tai oon luullu et se on paljon aikasemmin. En siis mitenkään oo lääkäriä kaivannut. Seuraavan kerran sit postailen niissä kuultuja juttuja.

Vielä lopuksi kerrottakoon, että kovin aktiivinen kaveri vatsassa elelee. Jatkusti siä nyrkkeillään, päivisin onneksi. Toivottavasti se rytmi jatkuu myös synnytyksen jälkeen.