Can you believe? Mä en! Se on pieni hetki, kun kapalon saa syliin. Aivan uskomatonta, kuinka aika on mennyt nopeaa. Ehkä viimeiset viikot rupiaa mateleen, kun rupeaa oikein odottamaan! :)
Tänään aattelin kajota äitiyspakkauksen vaatteisiin ja pestä ne. Ja varooksi vois jo sairaalalaukkuunkin kattoa jotain täytettä. Ei ole kyllä mitään muistikuvaa, mitä sinne pitäisi pakata. Pitää varmaan alkuraskaudessa neuvolasta saatu tietopaketti purkaa ja käydä sitä läpi! :O
Voi vitsi, pian sitä ollaan taas laitoksella synnyttämässä. Luulin, että olisin enempi kauhuissani jo tässä vaiheessa. Edellinen synnytys ei ollut helpoimmasta päästä. 16 tuntia yhteensä, josta 2 tuntia ponnistelin. Lopuksi vielä imukuppi apuun, että neiti saatiin ulos. Kyllä oltiin monta viikkoa kipeänä. Kaikki on kuitenkin kertonut toisen synnytyksen olevan huomattavasti helpompi, joten luotan siihen. Lisäksi aattelin, et jos saisin ammeen synnytykseen mukaan. Tykkään vedessä lillutella ja olisi aivan mielenkiintoista kokeilla, miltä siellä tuntuu synnyttää. Näillä näkymin tämä on viimeinen raskaus, joten uutta mahdollisuutta ei välttämättä tule.
Vointi on pysynyt hyvänä. Edelleenkään selkä ei hirveitä tunnu kestävän. Monesti väärä asentokin laukaisee kipua. Mut ei mitään lääkkeitäkään ole tarvinnut sen takia ottaa! :) Toivottavasti se kestää sitten synnytyksen ja vaiva menisi ohi sen myötä.
Närästys on joka päiväinen riesa. Välillä ei Renniekään auta. Pari päivää sitten söin isännän mamman tekemää hiivaleipää ja appajee kun olin loppu illan ja pitkälle yöhön kipeä. Mikään ei auttanut. Vettä join, mut sit katoin netin ihmeellisestä maailmasta, että se vaan pahentaa oloa. Onneksi kaapissa oli piimää, joka loppu viimein antoi unen tulla. Melkein istuen silti nukuin, varmuuden vuoksi.
Pientä stressiäkin tässä on ollut koko kesä. Ensinnäkin tuo työkuvio ei ollut helpoimmasta päästä. Kyllä pientä ihmistä koeteltiin. Toivottavasti sen osalta kaikki on nyt ohi, vaikka "kirjoilla" vielä talossa olenkin. Lisäksi tuon mukana tullut rahattomuus on kiristänyt hermoja. Edelleenkään ei ole Kelasta tullut päätöstä sairauspäivärahasta. Ei ole ollut helppoa. Kaiken lisäksi meiltä katkaistiin sähkökin päiväksi, mutta se saatiin onneksi samantien hoidettua, kiitos kaupungin.
On tää niin nolo tilanne! Aina oon pärjännyt omillani ja yhtäkkiä sitä on melkein täysin riippuvainen muista. Ite en ainakaan kehtaa pyytää mitään muilta, koska en tunne ansainneeni sitä. Jotakin on tehtävä sen eteen, että jotain voi saada. En mä kotonakaan koskaan pyytäny rahaa, vaan sit siivosin ja tein muita askareita sen verran ja tienasin sillä. Raha on aina ollut jotenkin arka aihe.
Onneksi on kuitenkin lähellä ihmisiä, jotka on lahjoittanut rahaa, ruokaa ja vaatteita, ja lainannut autoa (kun sitäkään ei ole). On pärjätty ja nälkää ei ole nähty. Paljosta on luovuttu, mut pieniä asioita ja ilon hetkiäkin osataan arvostaa taas kummasti. Eiköhän tässä se pohja ole käyty läpi ja nyt ollaan taas matkalla ylöspäin. Ja vaikka rahaa ei ole, kaikki muu on hyvin, kuten pari-, ystävyys-, ja perhesuhteet. Isäntä sanoi et "paskan määrä on aina vakio" ja niinhän se menee.
Kovasti vaan mietityttää kuinka tämä stressi on vaikuttanut masukkiin. Neuvolaa odotellessa, joka jo ensi viikolla onneksi on. Kova sissihän vatsassa asustelee, sen tietää jo liikkeistä, mut silti. Kasvatettu jo hänenkin luonnetta, huhhuh!
Olipas kiva, että sai vähän keventää oloa kirjoittamalla :D Kirjoitellaan taas neuvola käynnin jäljiltä lisää.
Pieni ruoka tauko (kana-ananasfetakastiketta riisin kera ja mustikkapiirakkaa vaniljakastikkeella :P tuliko nälkä?) ja sitten pitäisi mennä keventämään bonuspojan vaatekaappia. Pienet kasaan ja ens kuun lopulla saan ne laittaa myyntiin. Tiedossa pieni työpäivä. Pääsen myymään omia ja muiden kamoja kirpparipäivänä, joka järjestetään paikkakunnalla. Mukava päästä vähän taas asiakaspalvelijaksi. Toivottavasti oma tavara menisi kaupan, niin sais vähän tienestiä, kun palkkaa ei työstä saa.
Hyvää loppu viikkoa kaikille. Itellä se menee yllättäen kotona suurimmaksi osaksi, mutta pääsen myös lauantaina kannustamaan kaveria ja haistelemaan kumin käryä :D Ei ehkä ykkösvalinta, mut mukava seura ja pieni vapaa aika on aivan tervetullutta.
torstai 29. elokuuta 2013
tiistai 13. elokuuta 2013
Kuinkas kävikään
Aloitetaan taas vuodatuksella :D
Olin oikeassa ja sanomista tuli saikkulapustani. Ei kelvannutkaan kotipaikkakunnan lääkärin lappu, vaan olisi pitänyt omalle työterveyslääkärille mennä. Naurettavaa! Tätä mieltä oli siis vain työnantaja ja kuulemma LIITTO tätä vaatii. Yeah right! Siinä meni alku viikko sitten selvitellessä liitolta ja työterveysasemalta, että kuka on oikeassa. Itsestään selvyys, lääkäri ku lääkäri, saikkulappu kelpaa, jopa se neuvolan terveydenhoitajan tekemä. Että pistää niin vihaksi tuollainen simputus. Työterveydenhoitaja on astunut työnantajan puolella, mutta kun sai lääkäriltä lausunnon saikkulapun "aitoudesta" niin rupesi sekin kummasti selittelemään tilannetta ja pahoittelemaan, että tälläinen konflikti on työnantajan ja minun välille syntynyt. Eikö tuo henkinenkin hyvinvointi kuulu työterveyteen, sitä ei ainakaa mun kohdalla puida. Luottamus katosi kyllä sitäkin taloa kohtaan, ja sinne olisi torstaina mentävä lääkärintarkastukseen. HUOH!!
No ei tämä jäänyt kuitenkaan viikon ainoaksi sattumaksi. Kävin uuden saikkulappuni kanssa Kelassa, koska hakemuksen olen jo tehnyt sairaspäivärahaa varten, enää vain kiikutan lappuja sinne. Selvisi kuitenkin, että työnantaja ei ole hakenut musta siltä ajalta tukea, kun he maksavat palkkani ja Kela ei maksa ennemmin mulle ennenkun työmaa hakee musta itelleen tuet! Eli mä oon tuloton siihen asti. Ja sitten tulee kaikki käsittelyajat, eka työnantajalle, sitten mulle, eli rahaa voi tulla ehkä syyskuussa. Mitä liitto teki asialle, se soitti työnantajalle, että käyppä siellä kelassa. Ei mitään reagointia, ei hälytyskellot soinut.
Alko kyllä ny uudestaan ottamaan niin päähän tämä tilanne. Torstain lääkäriaika kun on ohi niin loppuu varmaan ressaaminenkin! Katotaan...
Parempaan aiheeseen.. (Kaurakeksi ja maitolasi seuraksi kohentamaan oloa :DD)
Viikko sitten oli sokerirasitus. Oli sekin kokemus, toiv. viimeinen! Edellisenä päivänä kestitsin vanhoja ystäviä ja nyyttärimeiningeillä mentiin. Jäihän siitä kaikkea naposteltavaa illaksi, mutta ei kuitenkaan houkuttanut mässäilemään. Ei tuo syömättä olo ollu se pahin, vaikka niin ajattelin.
Aamulla kiiressä, kun vein lapsen hoitoon ja lähin siinä toivossa kohti tk:ta, että kerkiän vielä kauppaan. Menihän se kello sen verran nopiaa, että ristikot jäi ostamatta. Kaiken lisäksi kirjakin jäi kotia. Ei siis mitään tekemistä mukana. Onneksi puhelin kuitenkin joukossa ja netissä sitä sit istuttiin pari tuntia. Sain ystävän hääblogin luettua loppuun, alusta kun se piti aloittaa :P <3 Aika äkkiä se aika sitten meni.
Ite rasitus oli aika rankka, ainakin eka tunti. Se litku mitä piti pari kupillista juoda, oli kamalinta mitä suuhuni oon laittanu. Oikein äklö-öklö makiaa. Viimeinen kulaus piti kahteen kertaan nielaista. YÄK!! Perään ei saanut edes vettä juoda, puhdistaa vain suu, niin jäihän se maku suuhun loppu ajaksi. Sit tuli huono olokin. Ei kävellä varmaan olisi pystyny, sen verran huippas, mut meni sekin olo vähitellen ohi. Kamalaa! Onneksi ohi!
Tulokset sai heti seuraavana päivänä, kun olin neuvolalääkäris ja normaalia näytti! Jes! Kuten kaikki muutkin terkkarin ja lääkärin tarkistamat jutut. Valkuaisaineet vähän heitti, mut ei hälyttävästi.
En siä viittiny hirveesti avautua noista työkokemuksista, kun oma terkkari oli lomalla. Ne saa oottaa sit ens kertaan.
Isäntä on ollut pari viikkoa paljon poissa eli pääsääntösesti oon yksin lapsen kans kotona. Yleensä vielä ilman autoa ja keskustaan on kuitenkin sen 8km matkaa, niin kyllä aika eristyksis ollaan. Aika rankkaa on ollut, mutta päivä kerrallaan mennään. Neitonenkin alkaa jo kaivata seuraa, ettei yksin leikit hirveesti kiinnosta. On meille omat jutut muodostunutkin. Kolme päivää viikossa hän on hoidossa, että saa vähän ikäistään seuraa ja minäkin omaa aikaa. Kyllä sitä vaan aikuista seuraa kummasti kaipaa.
Aattelin aina, et pottahommat alotetaan yhdessä isännän kans, et on sit kaks siinä siivoamassa huteja. Päätin kuitenkin perjantaina kattoa, et kuinka homma alkaa neidiltä sujua ja heti aamusta jätin vaipan pois. Potta meillä on ollut kuvioissa jo monta kuukautta, mut ei siitä oo rutiinia tehty. Silloin tällöin käyty, mut ei painostettu. Mut tarkoitus on kuitenkin selvinnyt tytölle.
Hyvinhän se lähti. Koko viikonloppu harjoiteltiin ja kakatkin jo saatiin pottaan. JES! Eilen ei tullut hutejakaan vaan omatoimisesti jo käytiin, muistuttamatta, potalla. Hyvä tyttö! (sanoo neitikin ja taputtaa käsiä ku pissa tulee pottaan) Tänään mentiin hoitoonkin ilman vaippaa, katotaan kuinka siellä onnistutaan. Toiv tämä nyt jatkuu näin hyvin, niin vaippaa ei tarvitsisi, kuin unilla ja matkoilla. Helpottaa kummasti arkea, kun on yksi vaippaikäinen kerrallaan. Onhan tässä vielä aikaa harjoitella. La:han on kuitenkin vielä muutama kuukausi. Neiti on kuitenkin alle kaks vuotias (1v10kk), ettei ny niin kiirus oo, sen puolesta.
Musta tuntuu, et synnytys tulee alkamaan aikasemmin kuin edellisessä raskaudessa. Yli ei kyllä hirveästi mennä, jos ollenkaan. En tiä voiko niin aatella, mut sellanen fiilis on. Alkaa olla niin aktiivista tuo masassa liikkuminen, et pysyis ny kuitenkin sen pari kuukautta vielä sisällä. Potkut on valtavia. Sängyssä ollessa isäntäkin huomaa, kun koko peti heiluu potkujen mukana. Kivuliaita ne ei oo, mut välillä hyvinkin epämiellyttäviä. Hyvä ettei varpaat ja sormet erotu nahas :D Ei muistaakseni näin kovasti itestä ilmoiteltu esikoisen aikana.
Närästys on välillä kamala, eikä Rennietkään auta. Ruisleipä on pahin aiheuttaja. Ei tarvitte kuin ajatella sen syömistä niin kurkun päähän nousee pala. Hyvin on pureskeltava ruoka kuin ruoka, palatkin aiheuttaa jo karheutta kurkussa. Istuminen ei onnistu närästäessä, vaan on oltava puoli makuulla tai seistä, juotava paljon siinä toivossa, että se auttais. Minkähänlainen hiuspehko vauvalla vaan onkaan? Eikö tää siihen viittaa. :D
Supistuksia esiintyy myös, jopa maatessa ja maha kramppaa. Kohdunsuulla ei kuitenkaan lääkärin mukaan ollut ongelmia, joten kai tää normaaliin lukeutuu.
Seuraava neuvola onkin ens kuun alussa. Syyskuussa! Syksy jo, ounou! Kesä meni, eikä mitään tullu tehtyä. Kumma!
Tässä taas viikon kuulumiset. :)
Kiitos lukijoille!
Olin oikeassa ja sanomista tuli saikkulapustani. Ei kelvannutkaan kotipaikkakunnan lääkärin lappu, vaan olisi pitänyt omalle työterveyslääkärille mennä. Naurettavaa! Tätä mieltä oli siis vain työnantaja ja kuulemma LIITTO tätä vaatii. Yeah right! Siinä meni alku viikko sitten selvitellessä liitolta ja työterveysasemalta, että kuka on oikeassa. Itsestään selvyys, lääkäri ku lääkäri, saikkulappu kelpaa, jopa se neuvolan terveydenhoitajan tekemä. Että pistää niin vihaksi tuollainen simputus. Työterveydenhoitaja on astunut työnantajan puolella, mutta kun sai lääkäriltä lausunnon saikkulapun "aitoudesta" niin rupesi sekin kummasti selittelemään tilannetta ja pahoittelemaan, että tälläinen konflikti on työnantajan ja minun välille syntynyt. Eikö tuo henkinenkin hyvinvointi kuulu työterveyteen, sitä ei ainakaa mun kohdalla puida. Luottamus katosi kyllä sitäkin taloa kohtaan, ja sinne olisi torstaina mentävä lääkärintarkastukseen. HUOH!!
No ei tämä jäänyt kuitenkaan viikon ainoaksi sattumaksi. Kävin uuden saikkulappuni kanssa Kelassa, koska hakemuksen olen jo tehnyt sairaspäivärahaa varten, enää vain kiikutan lappuja sinne. Selvisi kuitenkin, että työnantaja ei ole hakenut musta siltä ajalta tukea, kun he maksavat palkkani ja Kela ei maksa ennemmin mulle ennenkun työmaa hakee musta itelleen tuet! Eli mä oon tuloton siihen asti. Ja sitten tulee kaikki käsittelyajat, eka työnantajalle, sitten mulle, eli rahaa voi tulla ehkä syyskuussa. Mitä liitto teki asialle, se soitti työnantajalle, että käyppä siellä kelassa. Ei mitään reagointia, ei hälytyskellot soinut.
Alko kyllä ny uudestaan ottamaan niin päähän tämä tilanne. Torstain lääkäriaika kun on ohi niin loppuu varmaan ressaaminenkin! Katotaan...
Parempaan aiheeseen.. (Kaurakeksi ja maitolasi seuraksi kohentamaan oloa :DD)
Viikko sitten oli sokerirasitus. Oli sekin kokemus, toiv. viimeinen! Edellisenä päivänä kestitsin vanhoja ystäviä ja nyyttärimeiningeillä mentiin. Jäihän siitä kaikkea naposteltavaa illaksi, mutta ei kuitenkaan houkuttanut mässäilemään. Ei tuo syömättä olo ollu se pahin, vaikka niin ajattelin.
Aamulla kiiressä, kun vein lapsen hoitoon ja lähin siinä toivossa kohti tk:ta, että kerkiän vielä kauppaan. Menihän se kello sen verran nopiaa, että ristikot jäi ostamatta. Kaiken lisäksi kirjakin jäi kotia. Ei siis mitään tekemistä mukana. Onneksi puhelin kuitenkin joukossa ja netissä sitä sit istuttiin pari tuntia. Sain ystävän hääblogin luettua loppuun, alusta kun se piti aloittaa :P <3 Aika äkkiä se aika sitten meni.
Ite rasitus oli aika rankka, ainakin eka tunti. Se litku mitä piti pari kupillista juoda, oli kamalinta mitä suuhuni oon laittanu. Oikein äklö-öklö makiaa. Viimeinen kulaus piti kahteen kertaan nielaista. YÄK!! Perään ei saanut edes vettä juoda, puhdistaa vain suu, niin jäihän se maku suuhun loppu ajaksi. Sit tuli huono olokin. Ei kävellä varmaan olisi pystyny, sen verran huippas, mut meni sekin olo vähitellen ohi. Kamalaa! Onneksi ohi!
Tulokset sai heti seuraavana päivänä, kun olin neuvolalääkäris ja normaalia näytti! Jes! Kuten kaikki muutkin terkkarin ja lääkärin tarkistamat jutut. Valkuaisaineet vähän heitti, mut ei hälyttävästi.
En siä viittiny hirveesti avautua noista työkokemuksista, kun oma terkkari oli lomalla. Ne saa oottaa sit ens kertaan.
Isäntä on ollut pari viikkoa paljon poissa eli pääsääntösesti oon yksin lapsen kans kotona. Yleensä vielä ilman autoa ja keskustaan on kuitenkin sen 8km matkaa, niin kyllä aika eristyksis ollaan. Aika rankkaa on ollut, mutta päivä kerrallaan mennään. Neitonenkin alkaa jo kaivata seuraa, ettei yksin leikit hirveesti kiinnosta. On meille omat jutut muodostunutkin. Kolme päivää viikossa hän on hoidossa, että saa vähän ikäistään seuraa ja minäkin omaa aikaa. Kyllä sitä vaan aikuista seuraa kummasti kaipaa.
Aattelin aina, et pottahommat alotetaan yhdessä isännän kans, et on sit kaks siinä siivoamassa huteja. Päätin kuitenkin perjantaina kattoa, et kuinka homma alkaa neidiltä sujua ja heti aamusta jätin vaipan pois. Potta meillä on ollut kuvioissa jo monta kuukautta, mut ei siitä oo rutiinia tehty. Silloin tällöin käyty, mut ei painostettu. Mut tarkoitus on kuitenkin selvinnyt tytölle.
Hyvinhän se lähti. Koko viikonloppu harjoiteltiin ja kakatkin jo saatiin pottaan. JES! Eilen ei tullut hutejakaan vaan omatoimisesti jo käytiin, muistuttamatta, potalla. Hyvä tyttö! (sanoo neitikin ja taputtaa käsiä ku pissa tulee pottaan) Tänään mentiin hoitoonkin ilman vaippaa, katotaan kuinka siellä onnistutaan. Toiv tämä nyt jatkuu näin hyvin, niin vaippaa ei tarvitsisi, kuin unilla ja matkoilla. Helpottaa kummasti arkea, kun on yksi vaippaikäinen kerrallaan. Onhan tässä vielä aikaa harjoitella. La:han on kuitenkin vielä muutama kuukausi. Neiti on kuitenkin alle kaks vuotias (1v10kk), ettei ny niin kiirus oo, sen puolesta.
Musta tuntuu, et synnytys tulee alkamaan aikasemmin kuin edellisessä raskaudessa. Yli ei kyllä hirveästi mennä, jos ollenkaan. En tiä voiko niin aatella, mut sellanen fiilis on. Alkaa olla niin aktiivista tuo masassa liikkuminen, et pysyis ny kuitenkin sen pari kuukautta vielä sisällä. Potkut on valtavia. Sängyssä ollessa isäntäkin huomaa, kun koko peti heiluu potkujen mukana. Kivuliaita ne ei oo, mut välillä hyvinkin epämiellyttäviä. Hyvä ettei varpaat ja sormet erotu nahas :D Ei muistaakseni näin kovasti itestä ilmoiteltu esikoisen aikana.
Närästys on välillä kamala, eikä Rennietkään auta. Ruisleipä on pahin aiheuttaja. Ei tarvitte kuin ajatella sen syömistä niin kurkun päähän nousee pala. Hyvin on pureskeltava ruoka kuin ruoka, palatkin aiheuttaa jo karheutta kurkussa. Istuminen ei onnistu närästäessä, vaan on oltava puoli makuulla tai seistä, juotava paljon siinä toivossa, että se auttais. Minkähänlainen hiuspehko vauvalla vaan onkaan? Eikö tää siihen viittaa. :D
Supistuksia esiintyy myös, jopa maatessa ja maha kramppaa. Kohdunsuulla ei kuitenkaan lääkärin mukaan ollut ongelmia, joten kai tää normaaliin lukeutuu.
Seuraava neuvola onkin ens kuun alussa. Syyskuussa! Syksy jo, ounou! Kesä meni, eikä mitään tullu tehtyä. Kumma!
Tässä taas viikon kuulumiset. :)
Kiitos lukijoille!
perjantai 2. elokuuta 2013
Pallona luoksesi pompin
Se tais ollakin kumipallona...
No minä en paljo pompi, vaikka pallo alan jo olla. Viikkoja on sen 24-25 ja mahaa on. Tielläkin jo. Kuinka isoksi tässä vielä vaan kasvetaan. :O Mielelläni kyllä tuota mahaa kuljetan, saa luvalla olla iso! :DD ja hyvällä syyllä.
Sairasloma lähenee loppuaan. Maanantaina on viimeinen päivä, mutta ei se siihen jää. Selkä kestää kotihommat, kun niitä pitkin päivää tekee, mut jos vedän sellasen parin kolmen tunnin siivous- ja pyykkäyssession putkeen niin sieltä se kipukin tulee. Eli ei siis mitään asiaa enää töihin. Kävelylläkään ei hirveesti käydä. Pääsen postilaatikolle ja takasi tullessakin jo vähän vihloo. Pyöräily sen sijaan olis mun juttu, mut vatsassa ei tunnuta siitä tykkäävän. Neidin hoitomatkat saan onneksi poljettua (autoja kun ei ole kuin yksi).
Töissä mulle sanottiin, kun palasin ekalta sairaslomalta töihin, että tästä lähtien sitten asioit työterveyslääkärillä vain tällä paikkakunnalla. Mitkään neuvolan sairaslomalaputkaan ei kelpaa. :O Hyvä, etten suu auki jäänyt seisomaan. Naureskelin kuitenkin mielessäni, et tyhmänäkö mua pidät. Tuo työpäivä jäi kuitenkin ainoaksi. Kävin heti työpäivän jälkeen kyseisellä työterveyslääkärillä, joka siellä jo sanoi, että viereisillä paikkakunnilla olevat työterveydet ovat samaa konsernia, joten ei ole väliä missä käyn.
Nyt torstaina varailin maanantaille uutta aikaa. Ensin soitin kuitenkin työmaan paikkakunnalla sijaitsevaan työterveyteen, että sopiiko että varaan ajan omalta paikkakunnalta. Kaksi eri ihmistä sanoivat, että kyllä se onnistuu, ja samaa sanoivat omallakin paikkakunnalla. Mutta katotaan vaan niin työpaikalla naristaan ja hyvä jos ei "hylätä" mun sairaslomaa, kun oikea ihminen ei ole sitä minulle kirjoittanut. AARRGGG!!
Viimeisetkin halut palata kyseiseen työpaikkaan meni keskiviikkona. Työmaa maksoi vain osan sairaslomanpalkkani, koska olin ollut niin vähän aikaa töissä. Sovittiin, että he ilmoittavat Kelaan lopulta ajalta tulevat maksut. Toisin kävi! Keskiviikkona olisi pitänyt tulla rahaa. Sen sijaan sain postissa kirjeen työpaikalta, missä oli palkkakuitti viimeiseltä kaudelta, jonka he maksavat, ja ohessa lappu, jossa kerrottiin että lopulta ajalta minun on itse haettava kelalta rahaa. Silkkaa vittuilua! Mä olisin hyvissä ajoin kerinnyt kelalta jo hakemaan sairauspäivärahaa ja saanut päätöksenkin jo siitä, jos vain olisivat heti ilmoittaneet että minun on se hoidettava! Naurettavaa! Palkkakuitti, jonka lähettivät, oli maksettu kuitenkin jo kaksi viikkoa sitten ja nyt vasta sen lähettivät. Silloin kun olin vielä töissä, laitettiin kyllä turhimmistakin asioista tekstiviestejä aina iltaisin, mutta tuollanen tärkeä asia laitetaan postissa. Että kun kiehuu ja ei kyllä lämpimiä ajatuksia heru enää sinne firmaan. Ja puskaradio soi!!
No se siitä. Ei tarvi enää siä talos asioida. Laitan saikkulapun sähköpostilla menemään ja omat kamppeenikin oon sieltä ottanut jo joukkoon. Jos jotakin jäi, saa jäädä.
Jos vaihtais aihetta oleelliseen :D
Mulle on tullu outo himo. Enkä tiedä, et mistä se yhtäkkiä putkahti mielihaluihin. Mä nimittäin haluaisin syödä hiekkaa! :DDD :OO Tai multaa. Varsinkin kun niitä käsittelee ja ku se on märkää niin ai että ku sais suuhunsa vähän laittaa! Ei oo tarvinnu kuitenkaan maistella. Siinä samalla haistellu kun lasten kans on hiekkalaatikolla. En siis mitenkään impannu, vaan leviäähän se haju kun sitä siinä käsittelee xD Lapsena muistan maistaneeni hiekkaa, mut en sitä oo syöny. Sieltäkö lie juontaa juurensa. Who knows?
Tiistaiksi varailin sokerirasituksen. Kuinkahan sitä osaa olla syömättä? Aamu on se pahin. Oon oikeestaan nykyään iltaisin unohtanu syödä. Ei oo maistunutkaan. Juomatta olo on varmaan kans kova paikka. Kahella lasillisella pitäs pärjätä. Niin ja se yö ilman rennietä. O-ou.
Toivottavasti se aika siellä odotellessa menis nopiaa. Ristikoita pitää varmaan hakia ja jos harlekiinin ottais kaveriksi. :P Onneks puhelimellakin pääse nettiin niin voi sitä pläräillä. Eikö se siis mee. Enkä ees aattele, et jotain häikkää vois sokeris olla. Parempi kai niin, muuten pelkää et pahinhan sieltä tulee. :P
Keskiviikkona on sit vihdoin ja viimein se eka lääkärineuvola. Onhan sitä jo odotettu, tai oon luullu et se on paljon aikasemmin. En siis mitenkään oo lääkäriä kaivannut. Seuraavan kerran sit postailen niissä kuultuja juttuja.
Vielä lopuksi kerrottakoon, että kovin aktiivinen kaveri vatsassa elelee. Jatkusti siä nyrkkeillään, päivisin onneksi. Toivottavasti se rytmi jatkuu myös synnytyksen jälkeen.
No minä en paljo pompi, vaikka pallo alan jo olla. Viikkoja on sen 24-25 ja mahaa on. Tielläkin jo. Kuinka isoksi tässä vielä vaan kasvetaan. :O Mielelläni kyllä tuota mahaa kuljetan, saa luvalla olla iso! :DD ja hyvällä syyllä.
Sairasloma lähenee loppuaan. Maanantaina on viimeinen päivä, mutta ei se siihen jää. Selkä kestää kotihommat, kun niitä pitkin päivää tekee, mut jos vedän sellasen parin kolmen tunnin siivous- ja pyykkäyssession putkeen niin sieltä se kipukin tulee. Eli ei siis mitään asiaa enää töihin. Kävelylläkään ei hirveesti käydä. Pääsen postilaatikolle ja takasi tullessakin jo vähän vihloo. Pyöräily sen sijaan olis mun juttu, mut vatsassa ei tunnuta siitä tykkäävän. Neidin hoitomatkat saan onneksi poljettua (autoja kun ei ole kuin yksi).
Töissä mulle sanottiin, kun palasin ekalta sairaslomalta töihin, että tästä lähtien sitten asioit työterveyslääkärillä vain tällä paikkakunnalla. Mitkään neuvolan sairaslomalaputkaan ei kelpaa. :O Hyvä, etten suu auki jäänyt seisomaan. Naureskelin kuitenkin mielessäni, et tyhmänäkö mua pidät. Tuo työpäivä jäi kuitenkin ainoaksi. Kävin heti työpäivän jälkeen kyseisellä työterveyslääkärillä, joka siellä jo sanoi, että viereisillä paikkakunnilla olevat työterveydet ovat samaa konsernia, joten ei ole väliä missä käyn.
Nyt torstaina varailin maanantaille uutta aikaa. Ensin soitin kuitenkin työmaan paikkakunnalla sijaitsevaan työterveyteen, että sopiiko että varaan ajan omalta paikkakunnalta. Kaksi eri ihmistä sanoivat, että kyllä se onnistuu, ja samaa sanoivat omallakin paikkakunnalla. Mutta katotaan vaan niin työpaikalla naristaan ja hyvä jos ei "hylätä" mun sairaslomaa, kun oikea ihminen ei ole sitä minulle kirjoittanut. AARRGGG!!
Viimeisetkin halut palata kyseiseen työpaikkaan meni keskiviikkona. Työmaa maksoi vain osan sairaslomanpalkkani, koska olin ollut niin vähän aikaa töissä. Sovittiin, että he ilmoittavat Kelaan lopulta ajalta tulevat maksut. Toisin kävi! Keskiviikkona olisi pitänyt tulla rahaa. Sen sijaan sain postissa kirjeen työpaikalta, missä oli palkkakuitti viimeiseltä kaudelta, jonka he maksavat, ja ohessa lappu, jossa kerrottiin että lopulta ajalta minun on itse haettava kelalta rahaa. Silkkaa vittuilua! Mä olisin hyvissä ajoin kerinnyt kelalta jo hakemaan sairauspäivärahaa ja saanut päätöksenkin jo siitä, jos vain olisivat heti ilmoittaneet että minun on se hoidettava! Naurettavaa! Palkkakuitti, jonka lähettivät, oli maksettu kuitenkin jo kaksi viikkoa sitten ja nyt vasta sen lähettivät. Silloin kun olin vielä töissä, laitettiin kyllä turhimmistakin asioista tekstiviestejä aina iltaisin, mutta tuollanen tärkeä asia laitetaan postissa. Että kun kiehuu ja ei kyllä lämpimiä ajatuksia heru enää sinne firmaan. Ja puskaradio soi!!
No se siitä. Ei tarvi enää siä talos asioida. Laitan saikkulapun sähköpostilla menemään ja omat kamppeenikin oon sieltä ottanut jo joukkoon. Jos jotakin jäi, saa jäädä.
Jos vaihtais aihetta oleelliseen :D
Mulle on tullu outo himo. Enkä tiedä, et mistä se yhtäkkiä putkahti mielihaluihin. Mä nimittäin haluaisin syödä hiekkaa! :DDD :OO Tai multaa. Varsinkin kun niitä käsittelee ja ku se on märkää niin ai että ku sais suuhunsa vähän laittaa! Ei oo tarvinnu kuitenkaan maistella. Siinä samalla haistellu kun lasten kans on hiekkalaatikolla. En siis mitenkään impannu, vaan leviäähän se haju kun sitä siinä käsittelee xD Lapsena muistan maistaneeni hiekkaa, mut en sitä oo syöny. Sieltäkö lie juontaa juurensa. Who knows?
Tiistaiksi varailin sokerirasituksen. Kuinkahan sitä osaa olla syömättä? Aamu on se pahin. Oon oikeestaan nykyään iltaisin unohtanu syödä. Ei oo maistunutkaan. Juomatta olo on varmaan kans kova paikka. Kahella lasillisella pitäs pärjätä. Niin ja se yö ilman rennietä. O-ou.
Toivottavasti se aika siellä odotellessa menis nopiaa. Ristikoita pitää varmaan hakia ja jos harlekiinin ottais kaveriksi. :P Onneks puhelimellakin pääse nettiin niin voi sitä pläräillä. Eikö se siis mee. Enkä ees aattele, et jotain häikkää vois sokeris olla. Parempi kai niin, muuten pelkää et pahinhan sieltä tulee. :P
Keskiviikkona on sit vihdoin ja viimein se eka lääkärineuvola. Onhan sitä jo odotettu, tai oon luullu et se on paljon aikasemmin. En siis mitenkään oo lääkäriä kaivannut. Seuraavan kerran sit postailen niissä kuultuja juttuja.
Vielä lopuksi kerrottakoon, että kovin aktiivinen kaveri vatsassa elelee. Jatkusti siä nyrkkeillään, päivisin onneksi. Toivottavasti se rytmi jatkuu myös synnytyksen jälkeen.
Tilaa:
Kommentit (Atom)