Selvä valinta

Aika on taas yhtäkkiä ruvennut lentämään. Nyt on jo ensimmäinen ultra takana ja kaksi neuvola kertaa. Viikot 12+5.

Ultrassa kaikki näytti hyvältä. Itsepäinen lapsi jälleen tulossa, kun ei niskaansa meinannut meille näyttää. Sama oli esikoisen kanssa ja aikas omatahtonen neitonen sieltä tuli :D <3 Kuvittelin aivan et se eka ultra oli se ärsyttävä ronkkimis ultra, mutta se onkin vasta edessä. Aika saatiin juhannuksen jälkeen. Yksi päivä saatiin lisää viikkoihin, joten ei laskettu aika muuttunut.
Ärsyttävintä koko raskaudessa on tuo ronkkiminen. En tykkää siitä yhtään, ja kun se jatku mulla pitkään vielä synnytyksen jälkeenkin. Edellinen synnytys oli kivulias ja vaati pitkän hoitoajan, joten raskauden jälkiä seurattiin aika aktiivisesti. Ymmärtäähän sen, mutta inhottavaa silti. (btw, maailman ärsyttävimmät sanat on pimppi, vagina, pillu, alapää ynnä muut siihen liittyvät, siksi puhun kauniisti kiertoilmauksin)

Neuvolassa oltiin eilen kaksistaan neidin kanssa. Kuunneltiin ekaa kertaa nyt sydänäänet. Kun menin makuulleni siihen tutkimussängylle, niin neidille tuli hätääntyny katse ja kädet nousi ja sano et siliin. En voinut sitä siihen tietenkään ottaa. Sit alko sydänäänet kuulua, niin ei enää pokka pitänyt neidin ilmeiden kanssa. :D Siinä hänkin rupes vielä nauramaan ja itellä ei nauru meinannut loppua. :D Hassu tilanne, missä olis varmaan pitänyt olla paikan päällä.
Nyt on kyllä ihana terveydenhoitaja mulla, jolle voi kaikki huolensa jakaa, ja joka tuntuu niitä aika hyvin ymmärtävän. Raskauden puolesta ei huolia ole, mutta taloudellinen tilanne on aika heikko isännän töiden menetysten takia. Mutta suunta on ylöspäin...

Sain nimittäin töitä! :) Työkkäriltä tuli työtarjous, joka vaikutti oikeen mielenkiintoiselta. Isännän kans otettiin sit keskustelun alle aihe mun töihin paluusta ja kannustavalla asenteella se sai mut soittamaan seuraavana päivänä työpaikalle. Haastattelu sovittiin seuraavalle päivälle. Ei ole hetkeen kyllä jännittänyt niin paljon. Pelkäsin jo masukin puolestakin, et kuinka se kestää. ;P Mutta paikalle päästyäni jännitys lakkas ja annoin itsestäni ilmeisesti oikeinkin hyvän kuvan! :) Soitto tuli sitä seuraavana päivänä, että paikka on sun! :D Olin kuulemma selvä valinta. Kivasti sanottu ja nosti kyllä itsetunnon kattoon. Innolla ootetaan jo ekaa päivää, joka alkaa heti, kun neidolle saadaan hoitopaikka. Isäntä lupas osittain olla lapsen kanssa kotona ainakin heinäkuulle asti. Päästään pienemmillä päivähoitomaksuilla. Toivottavasti vaan se hoitopaikka järjestyy. Huonolta ainakin vielä vaikuttaa, koska eilen ei ollut ketään paikalla, kun kävin hakemuksen viemässä ja tänään ei vastata puhelimeen. :/
Työmaa on ihanan persoonallinen, vanha kartano, missä tarjoillaan päivittäin lounas. Siellä voi myös järjestää eri kokoisia juhlia, ja monet häät onkin kesälle tiedossa. Jei! :) Joku 45 km pitää päivittäin vaan ajella, mutta saman verran ajelin kun olin edellisen kerrankin töissä.

Mut on valittu, mut mäki oon tehny vähä valintoja. Sanokaa vaan, että olen ajoissa, mutta oon jo asiasta päättäny ennen raskautta. Nimittäin seuraavan lapsen kummit :D Otin asian vaan nyt isännän kanssa puheeksi ja hälle kanssa sopi nämä ihmiset :) Pitäisi vain vielä asianomaisille kertoa asiasta. Onko vielä liian aikaista? Oon vaan niin innoissani jo kertomassa :D Saavat jännittää enemmän raskauden aikana jo :D

Viikonlopulle on bonuslapsella tiedossa kaverisynttärit, johon poika viedään. Sain siinä sitten idean viedä neidinkin hoitoon ja lähteä viereiselle paikkakunnalle autonäyttelyyn ja syömään, toivon mukaan isännän kanssa. Siellä pari tuntia ihan rauhassa tekee hyvää! Ansaittu tauko ja ikävä jo muiden tekemää ruokaa, varsinkin ravintolaruokaa. Paikka on jo tiedossa ja samoin ruoka! :D Niitä himoitaan sitten lauantaihin asti. Sitä siis odotellaan. :)

Huomenna pitäs ekaa kertaa käydä katsomassa paikallinen vapputori ja syödä paljon munkkeja ja juoda simaa (jota muuten tein ekaa kertaa ja on hyvää)

Oikein riehakkaan värikästä vappua lukijoille! :)

Persilja

Monia himotuksia tullu jo vastaan, mut ei ne tunnu kauaa kestävän. Ekaksi oli tomaatti, jota piti saada joka leivällä. Nyt on persilja, jota ostin pöytäkasviksi. Yleensä käytän ruukun loppuun ja heitän pois, mut nyt se saa kasvaa ja versota lisää itseään! Sitä sit käytetään joka ruuassa ja leivän päällä, salaateis! Toimii! Valkosipuli oli kanssa yhdessä vaiheessa, mutta kummasti ne jää.
Eniten on suolainen maistunut. Jos jotakin himoittoo nii se on ennemmin suolasta ku makiaa.

Nyt on kiikarissa uusia tuulia. Luulen, että mielenterveyteni kannalta olisi aivan kiva päästä käymään työmaailmassa, ennen kun jään taas pitkäksi aikaa kotiin. Ja paikkaakin on jo tarjottu, tänään selvitän siitä lisää ja ilmoitan asiasta myöhemmin. Saisi esikoinenkin leikkikavereita ja minä aikuista seuraa ja tärkeimpänä, aikaa itselleni. Odotan jo todella innoissani, koska paikka on erilainen kuin yleensä (kouluaikana sai tuollaisissa paikoissa olla viimeksi) ja uudella paikkakunnalla. Pitää sit vaan keksiä hienotunteinen tapa hoitaa asia. Työhön pystyn, vaikka raskaana olenkin! Tuosta on tullu ennenkin tapeltua :/

Samalla odotellaan perjantain saapuvan. Tuntuu et ultran jälkeen voi vasta huokaista, kun siä saa niin paljon tarkempaa tietoa kun aiemmin. Meinas olla vaan amma ongelma, mutta siitäkin selvittiin.

Viikkoja jo 11+5. Nyt se aika on ruvennu menemään. Kunhan ei mee liian nopeaa! :)

Hajuja ja makuja

Ruokailuun liittyvä pahoinvointi taisi ollakin ihan tavallista mahatautia. Ei sekään kivaa siis ole, varsinkaan kun on toisen kerran tänä vuonna. Olen kuitenkin ainut taloudesta, joka on ollut kipeänä, onneksi!
Ruokaa tekee silti mieli, mut ei paljoa pysty syömään, kun maha tulee välittömästi kipeäksi. Sit ollaan sängyn omia seuraavaan nälkään asti, kunnen sama alkaa uudestaan.
Tänään on jo kuitenkin paljon energisempi olo, ei oo tarvinnu nukkumaankaan mennä, ainakaan vielä!

Makuaisti on herkistynyt todella paljon. Tehtiin riisiä ja kanaa lauantaina ja siihen Uncle Ben's sweet thai soosi kylkeen, niin appajee kun oli muka tulista. En voinu syödä annosta edes kokonaan, kun poltti niin lujaa. Ennen ei mitään ongelmaa. Eilen tein Lindströmin pihvejä ja normaalisti sinapilla maustan pihvini, niin en mausta enää. Liian tujua. Kyllon herkkää!
Ja kaiken lisäksi se pulled pork muka vieläkin haisee jääkaapis, vaikka siitä on viikkoja kun se on sieltä otettu pois. Pitää vissiin hyllyt pestä. Lämmintä vettä ootellessa.

Nyt pitää jotain saada napaan. Eilisiä pihviä siis, ilman sinappia!

10+1

Hohhoijaa ja huoh!

Mä en käsitä mistä tätä väsymystä piisaa! Pakko olis kahdet päikkärit päiväs vetää että jaksaa. Arvatkaapa vaan onnistuuko. Isäntää ei juuri ole kotona näkynyt auttamassa, vaan meitsin on pakko sitkutella menemään. Kotitöitä ei juuri ole tehty, ei kertakaikkiaan jaksa! Ärsyttävää. Mut eikö sitä sanota et kehoaan on kuunneltava ja minähän kuuntelen; ja se huutaa LEPÄÄ!!! :D
Yhet unet onneksi kuitenkin saan esikoisen päikkäreiden aikaan. Toki silloinkaan en nukahda vaan olen jossain ihme horroksessa, eikä se juuri auta väsymykseen :/ Aika hyvin täs on kuitenkin pärjätty, ilman pahempia hermoromahduksia! :) Ja toivon, että pahin on jo takana. Ainakin viimeksi väsymys meni ohi viimeistään 12 viikolla.

Nyt on jo eka neuvolakin takana. Täällä on ihana, kun ultrataan jo ekassa neuvolassa. Huomattavasti helpompi olo ku siellä vatsassa varmasti on jotain. Siellä sillä sydän sykkii ja kaikki näytti hyvältä. Seulontaultra olisikin sitten 26.4. missä varmistuu paljon muuta. Sitä odotellessa! Ainut ongelma tällä hetkellä on amman saanti neidille. Aika on jo ennen yhdeksää aamulla, jolloin kaikki on varmasti töissä. :/ No, pari ässää on hihassa, joten katsotaan.
Neuvolasta sai taas ihanan kasan kaikkea pikku printtiä luettavaksi. Ei kyllä ole tullu kasaa edes avattua. En tiä miksei nyt niin kiinnosta mitä tapahtuu juuri kyseisellä viikolla. Ehkä sekin laitetaan väsymyksen piikkiin. Mitään ylimääräistä en kyl oikeesti tee.. :/

Pari uutta oirettakin on jälleen tullut. Samat oli ekassa raskaudessakin. Kun on nälkä, niin ruokaa on saatava välittömästi, muuten ruuan jälkeen tulee huono olo. Sitten ku ite on vastuus ruuan teosta, jota teen neidin tarpeiden mukaan, niin onhan se huono olo sitten joka aterian jälkeen. En tykkää! Koko ajan sais olla napostelemas jotain ja en tykkä siitäkään.
Toinen oire on, et mahan päällä ei voi pitää mitään kireetä. Olin eilen aamullakin lähös perhekahvilaan ja vedin mammafarkut jalkaan, ja siihen päälle aika tiukan topin. Ei menny kauaa, ku oli todella huono olo. En ekaksi ees hoksannut mistä se johtuu, mut luovuttuani ajatuksesta lähteä kahvilaan ja vaihdettuani vaatteet, olo helpotti. Tänään tunnin jaksoin niillä vaatteilla käydä asioilla. Tosi kiva sit kulkea jossain lökäreis. Muistaakseni viimeksikin tuota "ahistusta" mulla oli, mut ei se enää loppu vaihees vaivannu, ku oli melki koko ajan kireis vaatteis, et vatsa varmasti näky xD Ja joo.. mammavaatteet on jo kovas käytös. Sen verran turvottaa, että huhhuh!