33+4, tarkistin neuvolakortista, vaikka eilen kävin neuvolassa. :O Eipä muuten pysy perässä, onneks on neuvola joka huolehtii. Mut jopa on viikkoja kertyny. Marraskuu lähestyy uhkaavasti ja sille ei mitään voi. :) Tulis vaan jo. Rupee vauvakuume kummasti loppua kohti kasvamaan, vaikka pelkäsin jo sen jäävän kokonaan. Kummasti sitä on ruvennut vauvan tuoksua ikävöimään. Se sai alkunsa varmaan, kun rupes vauvan vaatteita pesemään ja laittamaan kaappiin. On ne niiin pieniä <3 Alkaa käydä jo malttamattomaksi.
Anteeksi pitkä kirjoitus taukoni. Mulla ei vaan kertakaikkiaan oo ollu mitään asiaa. Vaikka on jotain häppeninkiäkin ollu, nii ei oo huvittanu juuri kirjoitella. Jos nyt korjais vähän asiaa. En tiedä edes mistä viimeksi kirjoittelin, saati että koska, mut koitetaan jostain aloittaa.
Neuvolassa kaikki on ollut hyvin. Veriarvot vaan on heikot, mut nekin kohentunut rautalisän myötä. Paino on ruvennu nousemaan uhkaavasti, mut siitäkin saa syyttää vain itseänsä. Mä leivon ja syön, kaikkea makeaa tekee kokoajan mieli. Jos nyt vähän hidastais tahtia. Yli 100kg EI tarvi painon mennä. Nyt painetaan sen verran, mitä esikoisen kanssa olin viimeisilläni. Sen piti olla rajana nytkin. Pakosti se paino vielä nousee. :/ Ei voi mitään muutaku aloittaa kovan reenin synnytyksen jälkeen, sillähän se lähtee. :) Liikuntamotivaatio on ainakin katossa.
Kovasti tuntuu hormoonit terrorisoivan mun arkea. Mä oon kuin tuuliviiri rauhaton. Mieli vaihtuu 5 min välein. On välistä tosi raskasta itellekin, saati sit isännälle. Pisteet sille jaksamisesta ja ymmärtämisestä. Lohduttaudutaan sillä, että pian tää on toivottavasti ohi. Vaikka imettäminenkin niitä vielä heittelee, mut toivon mukaan ei näin kamalasti. Jos joku pääsis mun pään sisälle niin pyörtyis varmaan siitä ajatus rumbasta mikä siä on. Ei tiä itkiskö vai nauraisko. Teen molempia! :D Yhtä aikaa. Hävettääkin, mut onneks ei julkisia kohtauksia vielä ole tullut.
Syksykin on saapunu. Sen huomas kun hiiret löysi taas uuden kodin meidän seinistä. Ärsyttävää rapinaa ja kopinaa välillä. Ja ne ei ees pelkää enää meidän ääniä vaan röyhkeesti näkyvillä pyörivät. Ällöttävää. Ei hirveesti myrkytellä niitä joten loukkuihin on luotettava. Kissatkin vaan leikkii niillä.
Ihanaa kuitenkin on kaivaa kynttilät esiin ja niitä poltella villasukat jalassa. Lisäksi ilma on ihanan raikasta. Mä tarkenen melkein t-paidalla vieläkin oman patterin vuoksi. Olo on kummiski freesimpi kesään verrattuna.
Mä siirryn nyt aamupäivän kohokohtaan, eli emmerdaleen (jäin koukkuun kun esikoisen aikana jäin äitiyslomalla). Kahvi ja tv auki. Muksaa päivää muille teille!
