Leipomisia ja siivousta

Tänään on testailtu selän kuntoa, seisty siis koko päivä ja laitettu valmiiksi huomisia synttärijuhlia. Tuli heti aamusta kauppareissu, jonka jälkeen kakkupohja uuniin ja voileipäkakun kimppuun. Mukavaa pikku näpräämistä. Kaiken sen päätteeksi viä oman sotkun siivous ja moppaus + ruuan laitto perheelle. Kyllähän se selkä kesti, toki vois sitä tukiliiviä ottaa töis käyttöön.
Oon koko raskausajan himoinnut voileipäkakkua, mut ei oo ollu itellä aihetta sitä tehä ja muualla sitä ei ole tarjoiltu. Toki apen viiskymppisillä oli jonkun moinen kakku, mut kun se sisälsi raakaa kalaa nii ei masukin kans sitä syöty :/ Mutta nyt sitä saan ja ihan omilla täytteillä, niin mikäs sen parempaa! Nam! :)
Huomenna siis juhlimme bonuslasta. On jo 8-vuotias. Huhhuh! Justhan se oli 3,5 wee astuessaan elämääni. OMG! Mihinkä se aika menee? Poitsu on aika onnekas epeli, kun saa kahdet juhlat, meillä ja äitillään. Myös äitin juhliin osallistumme, jotka on maanantaina. Yhtä juhlaa tää viikonloppu.

Raskaudessa mennään ja lujaa. Puoliväli alkaa/alkoi(?) :O :DD Liikkeet on mahassa kovat ja aikas usein jaksetaan rallitella. Kuinkahan vaan käy ku tila loppuu, näkyyköhän varpaatkin vatsan läpi potkiessaan? ;P
Ultrassa kaikki näytti hyvältä. Ikäänsä nähden oikean kokoinen. Viä ei ainakaan ennusteltu, minkä kokoinen on syntyessään, mut tietäänkökään sitä viä tuossa vaiheessa. Tälläkin kertaa katsottiin vain mahasta koot, eikä tutkittu tarkemmin, onneksi!
En tiä voiko sanoa ultrakuvien perusteella ulkonäöstä mitään, mut minä sanon! On sitten siskonsa näköönen :D Isosilmät tulos ja samanlainen nypykkänenä <3 Älyttömän söpö yksilö! Muuttuuhan hän vielä, mutta hyvältä näytti ;PP Oma lapsi kun on niin kumma juttu xD
Oireina on alkanut olemaan silloin tällöin närästystä, ja se alkaa just ennen maate menoa. Renniellä saanut vielä sen pois, mut katotaan kuinka pahaksi käy. Ekassa raskaudessa en edes tiennyt mitä närästys vielä oli. Kerran heräsin mökillä ollessani kamalaan polttoon ruokatorves ja ihmettelin et mikä ie tää onLuulin kuolevani. :O  Ei menny sit millään ohi ja toistu monena yönä. Sit onneks hoksasin sen närästykseksi ja neuvolas ne sano et Rennietä vaan naamarin niin helpottaa. Ja niin helpotti. Sitähän ne sanoo, et ku närästää niin hiuksia on vauvalla, ja meidän neidillä oli ainakin niin tuuhia tumma tukka. Oliskohan sit seuraavallakin!?
Oireina on myös naaman kukkiminen. Ei päivääkään ole raskausaikana ollut kasvot puhtaan näköiset finneistä. Ärsyttävää!
Lisäksi nestettä on alkanut kertyä jalkoihin, mut syytän kyllä seisomista ja kuumia kelejä. Viimeksi mulla alko loppusuoralla olemaan aikaslaillakin nestettä. Olin aivan turvoksis ennen synnärille menoa. Katsotaan sit kuinka nyt käy.

Ei mulla varmaan muuta tällä kertaa. Tiistaina palataan sorvin ääreen, vaikka motivaatio on täysin tiessään. Pakko asennoitua siihen, että vain kolme kuukautta enää, sitten se on ohi! Toiv. terveys kestää. Lähinnä mielenterveys :P

Mukavaa viikonloppua lukijoille ja hyviä juhlia meille! :D

Selkälomalla

Aikani huhdoin ja tässä tulos. Pitkän aikaa selkä jo ilmoitteli oireistaan, mutta kun pomo käskee, nii meitsi tekee. Kolme kertaa kerkesin sanomaan selkäongelmista eikä työtahti muuttunut miksikään, niin tässä se nyt nähdään. Saavat töissä kiitellä itseään ja katsoa peiliin, vaan ei! Kun sairaslomasta ilmoitin pomolle,  niin vastaus oli, että aha, vai niin! Eli oma syy. Oujee!

Lääkäri meinas, et raskaus aiheutti selkäsäryn, mut luulen, et enempi sitä aiheutti parin vuoden työtauko. Liitoskipuja ne ei kuitenkaan ole. Sängyssä ei enää olla käännytä, kun vasen puoli on aivan oikosulus. HIEROJAA! :D
Oli muuten onnistunut lääkärissä käynti. Kerrankin siellä oikein tutkittiin, eikä vain oletettu, että tämä se on. Sain kävellä varpailla ja kantapäillä, refleksit kokeiltiin pitkin jalkoja ja tunnot lonkista ja jaloista. Kipu kohdat etittiin. Fysioterapiastakin oli puhe, mutta kaikki on lomalla, eikä tiedä kuinka kauaksi ajat oikein menee. Käyn hakemassa tänään tukiliivin vähän avuksi, ja eikähän sen sovittaja osaa jotenki selkääkin tutkia. Toivon mukaan. Kuulosti vaan todella veemäiseltä puhelimes, et saa nähä osaako ees tukiliivin laittoa.
Tässä siis viikko yritetään olla rasittamatta selkää. Kaikki kotihommat on jätettävä, ku kumartuminen on kaikkein pahin asento. Miten teet kotitöitä kumartumatta? Pyykit, tiskikone, imurointi, sängyn petaus, nou kän duu! Eikä se makaaminenkaan hääviä ole, saati kävely, eli mitä mä teen! Istun :D

Asiasta toiseen. Tiistaina on rakenneultra. Siitä lisää sitten silloin! :))

Yllätys! :D

Anteeksi!
Työt on vienyt kaiken voiman, ettei ole jaksanut tänne kirjoitella. Vapaa päivät menee taas niin nopeaa, että ei aika riitä kirjoittamiseen. Mutta nyt revin aikaa ja istun hetkeksi. :)

Viikkoja on jo kertynyt. Ei mitään tietoa kuinka paljon :D 16 tai 17. Ens viikolla selviää, kun neuvolassa ne kerrotaan. Ekassa raskaudessa oli kyllä täysin selvillä mitkä viikot ja päivät on menossa, mutta nyt keskittyy (varmaan liikaakin) kaikkeen muuhun. En ole raskauteen "panostanut" yhtään. Onko se sitten hyvä vai huono, en tiedä. Mutta toisaalta ei ole hirveesti muutkaan raskaudesta hehkuttanu. Eikä toki tarvikaan. Ihmettelen vain kun ei töissäkään kukaan ole onnitellut, vaikka kaikki jo tietävät. Lisäksi se jo selvästi näkyy (tai turvotus keskittyy mahan alueelle), joten luulis et asiakkaat mainitsis, mut ei. Oliko se huomio vain tarkoitettu ekalle raskaudelle. Who knows? Toisaalta töissä asian täysin huomiotta jättäminen on saanut mut ei nyt häpeämään, mut olemaan nolona kuitenkin siitä et oon raskaana. Toki ylpeänä kuljen siä maha pystys, mut silti selkä kumaras et anteeksiettätulinauttamaanteitävaikkaoonkiraskaana.
Lisäksi töis on ruvennu ärsyttämään se (johtuuko seki sit raskaudesta ja ihanasta hormonaalisesta toiminnasta), et mua kohdellaan kuin lasta. Oon nuota samoja asioita tehny työkseni jo yli 5 vuotta ja olen tässä parissa viikossa saanut jo oman rutiinin talon tavoille, niin silti mua muistutetaan päivän selvistä asioista, asioista mitä teen päivittäin omalla rytmilläni. Jatkuvasti ollaan sanomassa et tee tota ja tota, vaikka just oon seuraavaksi sitä tekemäs tai parhaillaan. Ja sit mikään ei oo hyvä, kaiken teen väärin yms yms. Hoh! Mullakin voi se asennevamma olla, tai sit pomolla. En tiä. No se siitä.

Sit raskauteen...
Maha tosiaan jo erottuu, ties kuinka iso siitä tulee. Tai sit oon vaan lihonu :D Ei vaan, paino ei oo juurikaan noussu, niin ku nousi ekas raskaudes, toki aikaa viä on!
Kauan odotettu rintojen aristuskin alkoi, mitä odotin jo paljon aiemmin. On olovana jo sekin helpottanu. Liikkeitä tuntui jo ennen töihin menoa, mutta ne yhtäkkiä katosi, kun oli töissä hetken ollu. Mut nyt tuntuu jo töissä ollessakin.
Täs on ollu aika pitkä väli neuvolan välillä, kun jouduin työvuorojen takia sitä siirtämään. Vähän jo mietityttää et onko kaikki ok. Toki liikehdintä viestii hyvää, ja ulospäinkin ne jo tuntee. Ainut asia mistä vois olla huolissaan niin töissä pöytiä pyyhkiessä supistaa (ehkä, en muista onko se sitä :D). Vähemmälle oon sitä jättänyt.
Varmasti oon miettiny paljon muutakin kirjotettavaa, mut nyt ei muistu mieleen. Niistä lisää hamassa tulevaisuudessa! :)

Kivaa viikonloppua kaikille!